keskiviikko 9. elokuuta 2017

Vinkki puhelimen suojaamiseen.

Vaikka noihin kännyköihin on nykyisin laitettu kaiken maailman  gorillalasit ja suojakuoret, niin ei ne silti estä sitä sun puhelinta likaantumasta. Ei ne tosin estä sitä rikkoutumastakaan, ainakaan jos kattelee noita nuorison puhelimia, tai sitten niissä niitten suosimissa malleissa on käytetty ton gorillalasin tilalla jotain mosaiikkilasia. Kattokaa vaikka ite, jos ei kotoota löydy yhtään pojankloppia niin pyytäkää vaikka naapurin poikaa näyttämään sen puhelinta. Sehän on lähes takuu varmasti sen näköinen, että sitä on käytetty alasimena, kun jotain härpätintä on taottu koulun metallityötunnilla.

Mä keksin nyt näppärän keinon tohon puhelimen suojaamiseen! Ei se tietysti estä sitä rikkoutumasta, mutta likaantumiselta se ainakin suojaa. Niksinä on, että kääri se tuorekelmuun!




Jaa että, puhelinta on sitten hankala käyttää? Voihan se olla mut hei, kaikkea ei voi saada. En mä tällä niksilläni ehkä mitään Niksi-pirkan kuukauden paras palkintoa voita, mut on se kuitenkin halpa tapa suojata kännykkä.

Entä oonko mä ite kokeillu tätä tarjoamaani niksiä? Voin kertoa, että olen kokeillut!
Helppo oli kääriä puhelin kelmuun, vaikeampi oli saada revittyä sopiva palanen siitä rullasta. Kokeilinko mä sitä jatkuvassa käytössä olevaan kännykkääni? No en helvetissä kokeillut! Työkaverin luuriin kokeilin, kun se oli unohtanut puhelimensa tohon kopiokoneen vieressä olevalle pöydälle. Ihan työkaverin parasta aattelin, ettei sen luuri vaan hapannu siinä pöydällä maatessaan. 

Heii… toi niksihän vois muutes toimia kosteutta vastaankin, hitto kun en huomannu pudottaa sitä puhelinta kokeeksi vaikka vessanpönttöön.

Nyt se on myöhästä, työkaveri nimittäin löyti jo sen luurinsa, tai ainakin mä luulen niin, koska tuolta käytävältä kuului huuto  - Vesa mä niiiin ”rakastan” sua!
Ööh, mistähän helvetistä se muuten arvasi, että se olin just mä, joka sen puhelimen suojasi?





maanantai 7. elokuuta 2017

Leffavisa on ratkennut

Eiköhän laiteta nyt tuo leffakisa poikki, kun ei se tunnu oikein saavan tuulta alleen.

Eli tuohon "Tykkäätkö elokuvista?" blogitekstiin on piilotettu 111 elokuvan nimeä.
Mikäli joku haluaa niitä vielä etsiä, niin pienenä vinkkinä kerron, että mainituista elokuvista.

11 kpl on voittanut parhaalle elokuvalle jaettavan Oscar palkinnon
13 kpl on ollut ehdolla parhaan elokuvan Oscariin
11 kpl on voittanut Jussin parhaasta elokuvasta
8  kpl  on ollut ehdolla parhaan elokuvan Jussiin

Loput ilman parhaan elokuvan palkintoja 67 kpl joista:
7 kpl on tehty ennen vuotta 1970
9 kpl 70-luvulla
8 kpl 80-luvulla
14 kpl 90-luvulla
12 kpl 2000-2010
13 kpl jälkeen vuoden 2010
Loput 2 kpl on filmattu kahteen kertaan eri vuosikymmenillä.

Monet noista palkinnotta jääneistä ovat kyllä saaneet Oscar ja Jussi palkintoja, mutta eivät parhaan elokuvan kategoriassa.




keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Tykkäätkö elokuvista?

Mul oli viime perjantaina viimeinen lomapäivä. Taas mulla oli loma johon sisältyi paljon tuhlattuja päiviä, tuhlattuja siten että vietin ne valveunessa sohvalla telkkaria katsoen. Joo kaikenlaisia heräämisiä tohon lomaan sisältyi, kerran oli niin armoton krapula, että heräsin vasta iltapäivällä. Viimeisen lomapäivän ajattelin käyttää kokonaan hyödyksi. Niinpä päätin aloittaa päiväni niinkin tärkeällä tekemisellä kuin golfin pelaamisella. Ok. ehkä lukija on nyt sitä mieltä, ettei se golfin peluu ole kovin tähdellistä hommaa, mutta minun mielestäni se on. Täytyy varmaan yrittää perustella sinulle miksi on, että tämän jälkeen voisit pohtia mielipidettäsi.


Golf on peli jota kaikki voi pelata, kukin omalla tasollaan, eikä siinä esimerkiksi tarvi olla mikään jättiläinen niinku koripallossa, oikeestaan on ihan sama ootko valkoinen kääpiö tai vaikka Kiinan viimeinen keisari niin voit aina pelata golfia. Sitä pelatessa tunnit kuluu kuin itsestään. Esimerkiksi etsiessäsi metsästä sinne tuulen viemää palloa voit samalla tarkistaa onko mustikat jo kypsiä. Siis tuulihan se on, joka ne pallot metsään vie, joskus harvoin se johtuu huonosta lyönnistä.  Joku väittää, että golffi on juppilaji. Höpö, höpö sanon minä, kyllä ne on kuulkaas ihan tavallisia ihmisiä jotka siihen golfin pelaamiseen ”sairastuu”.

Jaa että pitäs olla hienot vaatteet golfia varten? Ei ne golfasut tarvi olla mitään perinteisiä, kuten polvihousuja, ruutupaitoja, tupsulakkeja ym. Pukeutuminen on nykyään melko vapaata, voit laittaa haluamasi housut pois lukien farkut,  jaloissasi voi olla punaiset kengät ja päässä vaikka tytön huivi. Värikkäästi kannattaa pukeutua, katsokaas kun golfinpelaajat on vähän sama ku metsästäjät, kentällä on hyvä erottua taustasta, niin on pienempi mahdollisuus saada laaki omaan päähänsä. Eli jos pelaat maastopuvussa niin laita ainakin keltanen lippalakki.

Joku ei pelaa golfia koska se on herramieslaji? Jos se on totta, kyllä golf on herrasmieslaji, siis siinä mielessä että jokainen on sääntöjen suhteen omanitsensä tuomari. Huijarit eivät ole tervetulleita kentälle. Ei kukaan jaksa pelata sellaisen kanssa joka ”vaivihkaa” siirtelee palloaan ja luulee olevansa niin etevä silmänkääntäjä, ettei kukaan huomaa. Yleensä ne tekee sitä jatkuvasti esim. kun edessä on joki, bunkkeri tai mikä tahansa muu este. Toisinaan syyttömät silminnäkijät (kanssapelaajat) joutuvat myötä häpeää tuntien katsomaan, kun jotkut raivopäät, joista toinen viskoo välineitään ja toinen huitoo mailoillaan kuin miekkailija purkavat tunteitaan omiin suorituksiinsa, ei se golf nyt niin vakavaa ole.

Eikä sen pelaaminen ole ajanhukkaa! Pitäskö siihen pelaamiseen olla joku laskettu aika? Ei golfiin käytettyä aikaa lasketa, vaikka käyttäisit siihen 127 tuntia lomastasi. Golf on aina hauskaa, vaikkei peli aina kuljekaan. Ei se minunkaan viime kierros mikään kaikkien aikojen peli ollut, mutta ei sen niin väliä. Pakko kai sanoa tähän golf osuuden lopuksi, että minun parhaat vuodet golffarina on jo takana, siis jos pelituloksia ajatellaan, silti aina kentälle menee ja sieltä poistuu hymyilevä mies.



Kotiinpaluu kentältä sujui hyvin, mutta perille tultuani huomasin etteivät naiset olleet kotona. No ei siinä mitään, kun ei ollut hameväkeä paikalla komentamassa niin ryhdyin jatkamaan kesken jäänyttä autoremonttia. Minkähän takia autoremontin lasketaan olevan miehen työ? Eipä sillä kyllä kai joku tyttö joka kävi intin rekkakomppaniassa, taikka jotku toiset tytöt, jotka on kiinnostuneet asiasta voi autoremontin tehdä jos vaan haluavat. Joku kysyy et miksi et vie korjaamolle? Noh. vaikka nyt onkin nousukausi, niin en mä silti mikään Riku rikas ole, joten on tehtävä ite. Monesti noissa mun korjauksissa on katastrofin aineksia, kattokaas kun hommaan osat aina sieltä mistä halvimmalla saa ja tingin vielä siitäkin. Jep, tuskin mä kenenkään mielestä oon mikään tuhlaajapoika, ennemminkin ne näkee mussa saiturin. Joulu käy joskus ja halvalla hankkimani osa on uutta vastaava. Toivottavasti niin on myös nyt sen laturin kanssa, jonka hankin purkaamolta käytettynä, siinä on takuulappu jossa lukee ei palautusoikeutta. Laturin puhdistus vei tunnin ja mulla oli parhaillaan menossa sen paikoilleen sovitus sielä konepellin alla, kun jokin häiriötekijä keskeytti mun työt. Oottelin just Tappia, jonka tiesin olevan tulossa remonttiavuksi, mut ei ollutTappi joka mut keskeytti, vaan häiriötekijä oli yks mummo, joka köpötti tulemaan ylös sitä mäkeä, joka menee meidän pihan ohi naapuriin.

Kait se oli joku kuudes aisti, joka sano mulle, että pitää keskeyttää autonkorjaus ja vähän seurailla sen mummon tekemisiä.  Se töpötti menemään siitä mun auton takaa ja pysähty meijän ja naapurin yhteisille postilaatikoille. Se otti kiinni laatikkotelineestä puhu jotain itekseen ja jäi huojumaan siihen. Totesin et nyt pitää mennä kattomaan mikä sillä on hätänä ja kun pääsin siihen vierelle, niin just sain kopattua kiinni ennenku se mummo kaatu. Hetihän mä huomasin et se mummo oli ihan kuutamolla, eikä se paikka auringossa postilaatikkoon nojaten ollu sille paras mahdollinen.  Sehän saisi lämpöhalvauksenhan, ellei ollu jo saanu, tuskin ne varjoon jääneet jalat riittäisi sen oloa viilentämään. Päätin siirtää sitä mummoa metrin verran, jotta sain laitettua sen varjoisalle tielle pitkäkseen. Saatuani mummon makuuasentoon siihen asvaltille mun piti pitää kättä sen pään alla, kun se katu oli kova kuin kivi eikä mulla ollu laittaa mitään sen pään alle. Sillä oli punaiset samettihousut ja joku kotipusero päällään, liian kuumathan ne tämmöseen hellepäivään oli, mut aattelin sen pärjäävän. Mietin et haenko vettä, tyynyä tai jotain, mutta kun en voinu sen päätä laskee siihen asvaltille niin päätin oottaa Tappia, koska se oli tulossa. Piti kuitenkin selvittää, et kuinka sekaisin se mummo on ja pitäiskö tilata ambulanssi, joten käytiin sen kanssa keskustelu:
-        Oletteko matkalla Floridaan, vai mihin olette menossa?
-        Juoksuhaudantie 6
-        Täh?.. kysyin, että tiedättekö te mihin olette menossa?
-        Mummonkatu 6
Aattelin: No joo. se mummonkatu on tossa lähellä, joten ei kai tää mummo ihan täysin Pariisin lumoissa ole.
-        Tiedättekö te missä olette?
-         Juu, olen minä tästä kävellyt mutta nyt voimat loppu kun oli niin jyrkkä tuo mäki.
-         Onkos teillä puhelin mukana? jos soitellaan sinne kotiin?
-         Ei ole puhelinta, minä asun mummonkadulla talo numero 17.
-         Ok. pärjäättekö te jos minä vien teidät kotiin? Vai oletteko yksin kotona?
-         paljonkos kello on?
-         kello on kohta 18
-         tytär tulee kohta töistä ja on sielä tyttären mies... Öööh Paha maa..
-        Mitäh? Ei ole paha maa. Tämä maa on minun tai oikeastaan se on nykyisin postilaitokselle                 menetetty maa kun käskivät laittaa nuo postilaatikot tohon tontille.
-        Eikun tässä on paha maata.
-        Ahaa.. kääntykääs vähän…. No niin teillähän oli käpy selän alla, onko nyt parempi?
-        Juu on, sinä oot hyvä poika.. Onkos se käki kun kukkuu?
-        No eipä ole, kyllä se on tuo naapurin pieni valkoinen koira ku haukkuu.
Tsiisus Onneks Tappi ajo samassa pihaan ja huomas meidät siinä postilaatikoilla. Kun Tappi tuli siihen viereen niin mummo säikähti:
-        Hui, kukas se on tuo tappajan näköinen mies?
-        Heh no ei ole mikään tappaja, se on kuulkaas meidän taksikuski.
Jep Tappi aukas auton oven toimien kuskina  ja  tää mies hevosena kantaen mummon volvon kyytiin takapenkille. Hypättiin itse etupenkeille, silloin mummo sanoi.
-        Nyt kotia kohti, uskomaton seikkailu ja taxi vielä kuljettaa kotiin!
-        Joo, pidä huivista kiinni Tatjana, nyt nimittäin mennään.

Kun tultiin perille ja oli mummo pihalla autosta, niin ajattelin , et pitäähän tää saattokeikka hoitaa loppuun asti ja tarkistaa onko talossa joku mummoa vastaanottamassa vai onko se yksin kotona. 2 kertaa painoin ovikelloa ennen kuin mies tuli avaamaan oven, Sanoin sille:
-        Arvaa kuka tuli päivälliselle?
Se katsoi mua hetken hämmästyneesti
-        Siis mitä?
-        Niin onko sulta mitään kadonnut?
Silloin se huomasi sen mummon siinä mun takana ja sanoi:
-        No siinähän se on se 100 vuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi.

Kun oli saatu mummo kotiin ja auto korjattua, niin poika soitti ja kertoi, et varkaat on vienyt kilvet mun autosta, joka on sillä lainassa. Koska kyseessä on mun auto niin kysyin, että josko nyt olis kuitenkin ollu asialla ihan meidän kotosuomen lahjomattomat poliisit? No sielä luurin toisessa päässä pojan vieressä seiso sen kummisetä ja kun sekin vakuutti, että pahat pojat on ne kilvet vieny, niin en enää epäillyt etteikö asialla olisi ollut joku Rosvo Roope. 

Voihan saatana! Miks aina minä? Kerran käväistessäni R-kioskilla multa on puhallettu 60 sekunnissa koko auto. No toisaalta parempi et vietiin kilvet ku koko auto, onhan tää kuitenkin paljon pienempi puhallus. Tai ”kolmaalta” olis ne oikeestaan voinu koko autonkin viedä niin olisin päässy yhestä romusta eroon. Mullahan on pihassa oikea romuautojen varasto,  jos musta jää joskus pojille jotain nii varmaa just romuautoja.

Poliiseja epäilin kilpien viejiksi siksi, että ne on vieneet multa kilvet varmaan seitsemän kertaa. Hmmm, seitsemän! tosta mulle tulikin mieleen, et kerran mulla oli 7 paikkainen auto. Silti meillä oli usein ylimääräisiä kyydissä kun sillä ajeltiin. Kerran kun poliisi pysäytti meidät. Aattelin hämätä sitä, ettei se tajuaisi meillä olevan liikaa porukkaa kyydissä mä kysyin:
- Pysäytittekö meidät siksi kun ajeltiin pala ulkona? (siis käsivarsi ulkona varmaan joka toisella kyydissäolijalla). 
Se kyllästyneen näköinen poliisi sano mulle  
-just, just ja nyt kautta niiden ulkona roikkuvien allien 8. matkustaja heti ulos autosta!
Eihän siin sit mikään auttanu, piti kääntyy kattoo takapenkille, et kuka laitetaan pihalle. Systerillehän se sit tuli äkkilähtö autosta, mut eihän siitä ollu ku kymmenisen kilsaa kotio.
Mut tää tän kertanen tapaus. Selitin suu vaahdossa pojalle:
-      Eihän se oo oikein et tää desperado selviää ilman että sille seuraa rikos ja rangaistus kun se näinkin vakavan rikoksen on tehny! pitää tehdä rikosilmoitus! Mulla on huomen aamusta hommia mutta sen jälkeen täytyy suorittaa hyökkäys poliisiasemalle 13 aikoihin iltapäivällä sitä ilmoitusta tekemään.

Siihen poika vastas, et herääppäs nyt pappa tälle vuosituhannelle, mä tein sen jo netissä.

Illalla ei meinannu uni tulla kun oli ollut niin rankka päivä. Kattelin ensin uutisia ja säätiedotusta jossa se säämies lupas aurinkoista ilmaa seuraavalle viikolle, niinpä tietystijust kun mun loma loppuu! Missä se on se sademies, joka lupas vaan vesisadetta koko mun loman ajan? Ei vieläkään nukuttanu, mut ei se haitannu mä tykkään katella elokuvia. 

Ne oli laitakaupungin valot sammunu jo ajat sitten kun mä siinä yön kuumuudessa makasin sohvalla telkkuu tuijottaen. En muista mikä se oli se viimenen elokuva, jonka aikana rupes silmä lupsaa, mut raahauduin siitä omaan punkkaan nukkumaan. Olis se ehkä uni tullutkin, mutta missä oli  hiljaisuus? Ensin joku valkohäntä peura kolisteli ikkunan takana ja koiran kynnet ropis lattialla kun se kuljeskeli pitkin kämppää. Helvata! ensin häisitree ihmiset ja sitten eläimet! pitäskö musta nyt vielä yön pimeän puolella tulla kauriinmetsästäjä ja koirankynnen leikkaaja? Jossain vaiheessa kuitenkin nukahdin mutta vain hetkeksi. Yleensähän se on nouseva aurinko, joka mut herättää, mutta nyt se oli lehdenjakaja. Pitikö senkin paukuttaa sitä postilaatikkoo? Kas kun ei vielä vanhasta postiluukusta kuulunu öinen huuto: sinulle on postia!


Nousin sitten ylös kahvin keittoon ja lukemaan lehteä. Tulipa sitten katottua auringonnousukin, sitä katellessa  tuli mieleen et on tää vaan sairaan kaunis maailma.

Ps. facebookissa https://www.facebook.com/Vekanpaa sivullani on tähän tekstiin liittyvä kilpailu. Kilpailussa on palkintoina kirjoittamiani kirjoja. Mene sivulle ja osallistu jos kiinnostaa.