maanantai 17. huhtikuuta 2017

Ajankohtaista taas kerran.

Joku teistä voi saada dejavu kokemuksen tätä lukiessaan ja on ihan oikeessa. Mä kirjotin tän facebookkiin 2 vuotta sitten, joten joku teistä on saattanu lukee tän aikasemminkin. Tosin silloin peukuttaneita oli kymmenkunta, joten ei niitä lukijoita kovin montaa ollut. Aattelin julkaista nyt uudelleen, josko saisin toiset kymmenen lukijaa, tai ehkä ne viimekertaiset kymmenen lukevat uudelleen.

Itse tätä läpilukiessani, huomasin et mulla pääsiäisen viettoon kuuluu olennaisena osana auton korjaaminen ja niin oli tänäkin vuonna. Edelleenkin mua hämmästyttää toi nettikauppojen toimivuus noissa varaosien toimitusasioissa ja tuo allaoleva pätee edelleen.
________________________________________________
Hyvä posti!

Ainakin joku laitos tässä maailmassa sentään toimii, ja se laitos on posti! Tarkemmin sanottuna saksan posti DHL.

Tilasin Meseen uuden jarrusatulan netistä ja DHL toi sen minulle muutaman päivän kuluttua kotiin! No väärä osahan se tietysti oli, mutta eihän se ollut DHL:n vika. Lähetin osan takaisin kolme ja puoliviikkoa sitten DHL:n palautuksena ja se on ollut perillä toimittajalla melkein samat kolme viikkoa. Rahoja en kylläkään oo saanut vielä takasin mut eihän sekään oo DHL:n vika!

No kiirehän sillä auton korjauksella silloin tietty oli ja niinpä tilasin uuden osan samasta kaupasta, se tapahtu pääsiäisviikon maanantaina. Mietin et saankohan mä sen ennen pääsiäistä, et pääsisin korjaamaan sen auton sitten kirkonmenojen aikana. 

DHL:n seurannasta näin, et paketti oli Lionissa ranskassa, seuraavana päivänä näytti jo olevan Leipzikissä saksassa. Hitto mun auton jarrusylinterikin on siis nähny enemmän maailmaa kun mä! Tai no paljonko se nyt sieltä paketista näkee? Keskiviikkona iltapäivällä sit mietin, et missähän se mun jarrusylinteri nyt matkaa? Kattelin DHL:n pakettiseurantaa töissä. Sielä luki, et paketti oli luovutettu vastaanottajalle Lahdessa klo 15.30.

Eli kyl toi DHL toimii ja kyl samaa vois sanoa siitä nettikaupastakin, kuhan vaan saisin rahat siitä palautuksesta takasin.
________________________________________________

Loppukaneettina voin kertoa, et sain tuolloin rahat palautuksena tililleni. Niin ja tänäkin vuonna viikkoa ennen pääsiäistä tilaamani osat olivat DHL:n kotiin kantamina perillä hyvissä ajoin ennen pääsiäistä. 


perjantai 7. huhtikuuta 2017

Kuolenko mä nyt?

Perkele! tää mun heikkonäköisyys, josta oon teille jo aijemminkin kertonu, alkaa olemaan mulle jo hengenvaarallista!

Tää juttuhan lähtee siitä, että mä oon nyt laihdutuskuurilla. Nii ja joo, en oo silti nälkään kuolemassa, joten teijän ei tarvi alkaa ranskanleipää heittelee mun kulkureiteille. Tähän mun kuuriin kuuluu oleellisena osana rahkan syönti. Mä oon nyt viimeaikoina ostanu ja syöny sitä niin paljon, et ne joutu tossa lähi Salessa tuplaamaan niitten tukkuun tekemät rahkatilaukset.

Eihän se rahka mitään herkkuu ole kun sitä täytyy päivittäin kiskoa. oonkin huomannut sen olevan helpointa toimittaa ohi kaulaportin tekemällä siitä smoothieta. Niitähän on kuulkaas tullu juotua runsaasti viimeaikoina. Se hyöty siitä smoothien tekemisestä on, et kerrankin tuolta pakkasesta kuluu niitä marjoja. Nyt ei tarvi ens syksynä heittää sieltä vanhoja pois uusien tieltä niinku yleensä. Eilen loppui ne viimekesänä kerätyt mustikat ja mun piti siirtyä  toissavuotisiin.

Ekaa kertaa mustikoita pakastaessa mä en ollu vielä oikein kartalla, miten se pakastaminen pitää tehdä, Sen takia ne ei ollu sillai irtonaisia, vaan enemminkin jokainen pussillinen oli semmonen musta yhtenäinen jääkimpale. Saattaa siihen muotoon tietty olla syynä se aikakin, jonka ne on pakastimessa lojunu. Niitä mun piti kuitenkin saada 150 grammaa  sinne smoothien joukkoon.




Enhän mä saanu siitä kilon teräsjäämöykystä  irtoomaan mitään, vaikka sahasin sitä vartin leipäveitsellä. Ajattelin jo läteä hakemaan pokasahaa autotallista, mutta päätin vielä kokeilla, et lohkeisko se jääpala jos napautan sen terävästi pöydän reunaan. Sillä mustikkapussilla mä olin hakkaamassa keittiöpöytää päreiksi, kun eukko tuli koiran kanssa lenkiltä. Se sanoi:
- Kauhee meteli, mitä ihmettä sä touhuut? Ulos saakka kuuluu semmonen pauke, ettei koira uskalla tulla ovesta sisälle.
Selvitettyäni sille asian, se kysyi:
- Miks sä et laita niitä hetkeks mikroon sulamaan? 
Sillähän se hoitu ja sain lopulta sen 150 grammaa irtoomaan siitä möykystä. Loput mustikat laitoin lautasella jääkaapin ylähyllylle. 

Sen valmistamani smoothien mä vedin välipalana seuraavana päivänä töissä. Töistä tulessa kun avasin jääkaapin, niin se mustikkalautanen osu mun silmiin ja huomasin, et niitten mustikoitten sivussa oli jotain ruskeeta limaa! Ei helvetti! Onko ne menny pilalle lojuttuaan liian kauan sielä pakkasessa? Otin siitä pienen kasan ja laitoin suuhuni, sylkäistäkseni sen samassa ulos. 
Ei saatana ollu mustikoita!

Hetken aikaa niitä "mustikoita" tutkittuani, tajusin niiden olevan korvasieniä. Mä olin vaan luullu niitten olevan yhteen jäätyneitä mustikoita. Enää en ikinä ota mitään pakastimesta laittamatta silmälaseja päähäni! 

Saman tien mulla alko mahassa kipristelee ja tuli mieleen, et kuolenko mä nyt? Mähän oon oon syöny myrkyllisiä sieniä! Olin jo menossa vessaan, työntääkseni sormet kurkkuun oksentaakseni ne pois kun muistin, et mähän ryöppäsin ne silloin yhtenä äitienpäivänä ennen pakastamista, niinkuin siinä ekassa kirjassani teille kerroin.

Näin jälkikäteen ajatellen, ei se muutes ollu ollenkaan pässimmän makusta se korvasienismuuthie, kannattaa kokeilla.








tiistai 4. huhtikuuta 2017

Hyvät ja huonot kirjatulot!

Telkusta tuli eilen yks mun lempiohjelmista, eli Hyvät ja huonot uutiset. Totesin sitä katellessa eukolle, et tää oli kyl ennen parempi kun vakiopanelisteina oli Pirjo Heikkinen, Kyrö ja Nousiainen. Eikä toi Ketonenkaan yllä Hyppösen tasolle juontajana. Tosin ehkä tälle uudelle kokoonpanolle pitää antaa mahdollisuus, eikä tuomita heti alkuunsa yhen katotun jakson perusteella.

Vuoriselta kyl odotin enemmän, ku sen kirjat on niin hauskoja. Se kommentoi johonkin aiheeseen et se on käynyt Fuengiroolan yliopistoo, johon eukko totes et ei Fugessa oo yliopistoo. No mä sanoin et sielä se kuitenkin asuu, se on myynyt lähes 2 miljoonaa kirjaa ja on kyl niis kirjoissa hauskempi ku tuol TV:ssä.

Eukko totes et muutetaan mekin sun kirjatuotoilla Fuengiroolaan! Mä totesin sille, et mun kirjatuotoilla ei kyl päästä ku Renkomäkeen tai johonkin toiseen Lahden lähiöön, siis jos mennään julkisilla.

Sitä vaan, et ostakaa nyt joku mun kirja, niin voidaan mennä taksilla. Tullaan pois sitten vaikka kävellen.


Tuoltahan niitä löytyy Adlibriksesta