Nyt on mystistä

Tää juttuhan alkoi oikeestaan jo elokuussa. Mä kirjotin silloin jutun kuminauhoista (voit halutessasi lukea sen tästä Mitä nää on)

Mutta alkujaan on kyse tossa alapuolen kuvassa olevasta asiasta.

Törmäsin elokuussa noihin kuminauhoihin työpaikan vessassa. Mähän en yleensä käytä täällä töissä tota nimenomaista vessaa jossa ton kuvan silloin nappasin. Tänään mulla oli kuitenkin töihin tullessa maha jotensakkin sekaisin ja päädyin istumaan pöntölle ko. vessaan, silloin mä taas huomasin ne.

Jumalauta! Mitä tää merkitsee? Joko ne kuminauhat on sielä vessassa roikkuessaan muuttuneet mun peräkaasujen takia ruskeiks, tai sitten joku on vaihtanut ne kuminauhat! Aattelin silloin edellisellä kerralla, et joku oli vaan saattanu ”unohtaa” ne kuminauhat sinne, mutta nyt ne on siis vaihdettu!

 Siis ihan oikeesti, mikä halvatun tarkoitus noilla kuminauhoilla on tuolla vessassa? Tää mysteeri ois ny pakko selvittää, tai mun työnteosta ei tuu mitään!  Pitääkö mun napata ne kumpparit sieltä ovesta ja seurata tuoko joku uudet tilalle? Taikka jäänkö mä työpäivän ajaksi vahtiin siihen vessan eteen ja kuulustelen jokaisen vessaan menijän? 

Semmonenkin mulla kävi pikaisesti mielessä, et joku perverssi joka käy täällä töissä, lukee oikeesti mun juttuja ja haluaa ton kirjoittamani ”mitä nää on” jutun jälkeen vaan kiusata mua. En kuitenkaan usko asian olevan niin! Tai siis, saattaahan joku tänne työpaikalle aamuisin hiippailevista hörhöistä tehdäkin täällä töitä, mutta että joku niistä lukis mun höpinöitä, sitä en usko!

Joka tapauksessa mä hämmästelin taas kerran siinä pöntöllä istuessani niitä kuminauhija ja mun oli pakko taas ottaa niistä kuva, koska ette te muuten mua taaskaan uskoisi vaan luulisitte mun sepittäneen koko jutun. Itseasiassa johtuen tosta mun viikko sitten vaihdetusta puhelimesta ja siitä etten osaa sitä vieläkään käyttää mun piti ottaa niistä kuminauhoista  varmaan 10 kuvaa. En ymmärrä miten mä sain niistä niin eri sävyisiä. Vaikka tän uuden luurin kamera pitäs olla parempi ku vanhassa, niin toi ylimpänä oleva vanhalla otettu kuva on kyl parempi. Tossa on muutama kuva  näytteeks alla.

 Jotainhan mä yritin noitten kuvien ottamisen välillä puhelimessa säätää. En tiiä mitä mä tein mutta onnistuin kuitenkin myös saamaan vahingossa videotoiminnon päälle ja tulin kuvanneeksi videon niistä vessanovessa roikkuvista kuminauhoista. 

Entä mitä mun pitäs nyt sillä videolla tehdä? Lähetänkö mä sen Sodankylän filmifestivaaleille ja osallistun sillä documentaaristen lyhytelokuvien kilpasarjaan? Joo niin mä varmaan teenkin, onhan se kuitenkin nykytaiteen keinoin demonstroitu viipale eräästä aikamme suurimmasta mysteeristä. Nyt teillä on siis mahdollisuus tutustua etukäteen ensikesän Sodankylän festivaalien voittajaan!

Eli ”be my guest”  tossa se on alapuolella.

Siis katoitko sä todella ton videon? Siis oikeesti? Mieti, sä tuijotit 20 sekuntia kuminauhojen roikkumista ovessa! Mut älä kuitenkaan mua syytä, mähän varotin etukäteen mitä sillä videolla on.

Mistä sitä saa?

ÄLÄ OSTA SIKAA SÄKISSÄ!
Millaisia juttuja siinä kirjassa (Vekanpää Uraputkessa) sitten on?
Saat niistä hyvän käsityksen lukemalla tätä blogia.
Tämä blogi toimii kirjoittamani kirjan"näytteenä".  Eihän  kirjassa samoja juttuja ole kuin täällä, mutta se on kirjoitettu samalla huumorilla.

Mistä sen voi hankkia?
Kirja on nyt myynnissä myös Addlibriksen verkkokaupassa:
http://www.adlibris.com/fi/kirja/vekanpaa-uraputkessa

Voit hankkia myös Bodilta:
 https://www.bod.fi/kirja/vesa-savioja/vekanpaeae-uraputkessa.

Tokihan sen saa myös minun sivustoltani:
 http://www.vekanpaa.com/kauppa/

Tai kiskaise minua hihasta, mikäli satutaan jossain törmäämään.



Käy ostamassa omasi.

Kaikki sormet tallella, ainakin toistaseks

Se ois taas talvi tulossa ja säät kylmenee. Pitäs saada lämmintä tupaan! Kyllähän mulle lämmin tulee klapeja hakatessa (niinku tosta videosta näkyy), mut pitää vissiin aatella kanssa-asujiakin (onks tommonen sana olemassa, vai keksinkö taas omiani?).

Nyt ois kuitenkin pienoinen  apu tarpeen. Älä säikähdä! On mulla kaikki sormet tallella  ainakin toistaseks, joten en pyydä sua avuksi klapista kiinni pitämään mun hakatessa. Näköhän mulla on heikentynyt, niin kuin ehkä tiedätkin jos oot mun tarinoita lukenu, mut en mä silti sormieni puolesta pelkää ja ole ostamassa klapikonetta.

En mä klapikoneella mitään tekisikään, kattokaas kun ne on nyt naapurin mettästä puut loppu ja kauemmaksi ei viitti varkaisiin lähteä. Paha se on kuitenkin koko talvi istua sisällä lapaset kädessä. Tai ei siinä sinänsä mitään pahaa ole, pysyy ne kädet niinkin lämpiminä, eikä se telkkarin kattomista haittaa. Mut kirjottamista se haittaa! Yhellä sormella oon tottunu näitä juttujani tekstiksi takomaan ja patakintaat kädessä se ei oikein onnistu.

Eli auta nyt minua ja käy ostamassa kirjani. Saan sitten ostettua sähköä torppaan ja tuvan lämpimäksi. Voin sitten jatkaa kirjottelua myös talven aikana. Kätevimmin se ostaminen käy täältä:

http://www.vekanpaa.com/kauppa/

Jos tuonne sivustolleni eksyt, niin on siellä katsottavaa, vaikkei olisi mitään aikomusta ostaakkaan.

Kipin kapin kirjan ostoon

Nyt olis painotuoreena hankittavissa uusin kirjani 

Vekanpää Uraputkessa.

Hanki itselle iltojen iloksi tai anna vaikka kaverille tupari-, pikkujoulu-, ystävän- tai minä pikkulahjana tahansa. Edellisestä kirjasta saamani palautteen perusteella voin luvata, et toimii hyvin myös vessalukemisena.

Voit ostaa nettikirjakaupasta esim. www.bod.fi

Tai naamakkain törmätessä kysy suoraan minulta.

Mitä nää on?

Istuessani vessassa ja nostaessani katseeni mä huomasin nää. Nii, että kertokaa mulle mitä nää on? Tai siis tiiänhän mä, että ne on kuminauhoja, mutta minkä helvetin takia ne roikkuu meidän työpaikalla

vessakopin ovessa?

Mullahan meni kymmenenminuuttia normaalia pidempään sielä vessassa istuessa, kun yritin keksiä näille käyttötarkoitusta. Ok. tiiänhän mä mitä kuminauhoilla tehdään, niillä voi esim. koittaa ampua edessäpäin istuvaa kaveria päähän, ja sit jos osuu, pitää katella toiseen suuntaan ja koittaa pysyy pokkana. (Mä en kyl ymmärrä, et miten ne meijän palavereissa tääl töissä aina arvaa, et minä olin se joka sen ampu.)

Mut kuiteski mitä niillä kumilenkeillä tehään vessassa?

Vai onko ne vaan jääny joltakulta siihen roikkumaan? 

Hmm… niillä vois ehkä laittaa tukan ponnarille oksentaessa. Mut, mut, työpaikan vessassa? Nii ja viel miesten vessassa! Mä oon varmaan pitkätukkasin hippi joka on tääl töissä, mut ei munkaan tarvi pelätä, et oksentaessa tukka likaantuu, jollen sitten oksenna selälläni maatessa. Nii ja silloin noi kuminauhat ei auttas ollenkaan, vaan pitäs olla uimalakki.

Nii, et kertokaa nyt helvetissä, et mitä niillä kuminauhoilla tehdään vessassa. Vai…! Onkohan joku täällä töissä semmonen masokisti, että se ammuskelee itteään reiteen niillä pöntöllä istuessaan…. Nii tai sehän voi housut kintuissa istuessaan ammuskella ihan mihin vaan! 

Ei saatana! koskinkohan mä noihin kuminauhoihin? Nyt mun täytyy lähtee suorittaa tehopesu käsilleni.

Pistin lapset pihalle!

Joo pistin lapset pihalle! Tai en mä niitä millään kyllä pistäny niinku neulalla tai jotain, mä ajoin ne ulos, tai en mä mitään ajanu! Ku ei käskemällä mitään tapahtunu niin aukasin vaan oven ja työnsin ne pihalle! Rupes ottaa pannuun kun ne kumpikin vaan kököttää sisällä omassa nurkassaan, vaik ulkona on kaunis ilma. Oonks mä ny liian julma niille? Jätin ne sinne pihalle keskenään ja palasin ite sisälle kaffen keittoon. Kahvia hörppiessä kurkkasin sitten keittiön verhon välistä, että miten niillä siellä pihalla menee? No siellähän ne seistä kökötti vielä tismalleen samalla paikalla ku viimeksikin. Turhaan hermoilin, et jos toine ois vaikka kaatunu tai jotain, vaikka kait sieltä ois silloin jotain meteliäkin kuulunut!

Mitäs sitte jos siellä alkaa vaikka sataa? ääh… olkoon ny siel pihalla ku ne kovalla vaivalla sain sinne pukattua. Entä pitäskö ne hakee sisälle yöksi? Tuli vaan mieleen, ku eiks niitä oo nykysin kaikenlaisia roistoja liikkeellä, jotka voi siepata vaikka ihan omasta pihasta? Sitten ne myydään vaikka johonkin ulkomaille jollekin karvakorvaselle, nahkapäiselle vanhalle äijälle! Vai oonks mä kattonu liikaa telkkaria? 

No joo, pitää kuitenkin varmuuden vuoks ottaa tuore kuva, niin ne on sitten poliisin helppo tunnistaa jos joku ne sieppaa! Meenki nyt heti sen ottamaan. 

No niin tossa olis se kuva. Siinä ne lapsoset nyt leikkii pihalla. Tuutti 45v. ja Hurricane 29v.

Jousivoimaa

Tein taas vaihteeks autoremonttia. Kun kävin mersua katsastamassa, niin sielä selvis, et siitä on etujousi poikki. Ei sitä ajaessa huomannu, mut se katastusmies tietenki huomas. Hylkyhän sieltä tuli taas kerran. Ne sais tosiaan antaa mulle jotain paljousalennusta siel katsastusasemalla. Mähän oon niitten vakioasiakas, käytänhän mä siel neljää autoa ja jokasta viel kaks kertaa, ku ei ne ekalla kerralla mee koskaan läpi.

Kaveri sano, et se mersun jousen vaihto on helppo homma ja Tietysti mä uskoin sitä. Ei ois kannattanu. Aivan saatanallisen tappelun sai tehdä sen jousen kanssa, ensin vanhaa irrottaessa, mut varsinkin uutta takasin laittaessa. Se jousihan pitää puristaa kasaan, et sen saa laitettua paikalleen, ja siinä on kova homma! Mulla on hyvät jousipuristimet, mutta eihän ne mahtunu sinne, vaan se jousi piti ensin puristaa kasaan ja ”paketoida” lyhyeksi. Alku paketointiin mä käytin pikalukollisia kuormaliinoja, mut ei se jousi vieläkään mahtunu paikoilleen. Puristin sitä vähän lisää ja käytin kiinnitykseen parikymmentä kappaletta nippusiteitä.

Kaveri kyl varotteli, et ei kannata laittaa kasaan nippusiteillä, mut enhän mä uskonu. Tällä kertaa olis kannattanu. Se jousi pysyi kylläkin ihan näppärästi nipussa, mutta se vaan hämäs mua. Kun mä aloin asentamaan sitä paikoilleen niin kuulu vaan TSANG kun ne kaikki kakskymmentä nippusidettä petti kerralla. Se jousi ponnahti sekunnin osissa sen nippusiteillä sitomani kymmenisen senttiä suoremmaksi ja pamautti mua kämmeneen siten, et luulin käden murtuneeni. Mut ei sentään, tuli vaan mustelma tohon etusormen ja peukalon väliin ja meni ne sormet tunnottomaks. Onneks vaan pieni osa jousen puristuksesta oli niitten nippusiteitten varassa, jos se koko jousi olisi kerralla lävähtäny suoraksi, niin ois sormet roikkunu vaan nahan varassa kiinni kämmenessä.

Eli lopuksi varotuksen sana: Älkää ikinä jännittäkö jousta, siten että yritätte pitää sen jännitettynä nippusiteillä, se kun lävähtää käsille, niin ei siitä kädestä oo sen jälkeen muuhun kuin kärpäslätkäksi.

Bongasin Pokemonin pelaajia.

Kukaan ei oo varmaan välttyny kuulemasta siitä uudesta pokemon go pelistä. Tai eihän se enää pelkästä kuulemisesta oo kiinni, kaikkiallahan sitä pelaavia näkee, kun ne kävelee puhelintaan tuijottaen.

Tänää niitä oli jo tuolla golfkentälläkin! Mä ihmettelin et mitä saatanan zombeja siellä  väylän reunalla vaeltaa, kun mun piti  lyödä palloa sinne kentälle. Jouduin karjumaan ääneni käheäksi ”FOREA”! (sillä huudolla golffarit varoittaa toisiaan lähelle tulevasta pallosta). Ne zombiet vaan oli niin sen Pokemonjahtinsa lumoissa, ettei ne mitään kuullu tai sitten ne ei tajunnu. 

Noille Pokemonia pelaaville pitäs määrätä kypärä pakolliseksi varusteeksi. Taikka kävelisivät edes keskellä väylää, kun siellä niitten ois turvallisinta edetä, sillä vaikka  kaikki golffarit yrittää pallonsa lyödä väylän keskelle niin sivuille ne kuitenkin lentää. Taitaa muutes noilla golfpallon valmistajilla olla sopimus, että tekevät ainoastaan semmosia palloja, joita ei saa millään suoraan lentämään. Nehän saa niitä palloja huomattavasti enemmän myydyksi kun ne valmistetaan siten, että satametriä lennettyään  ne kurvaa metsään.

Kasiväylällä onnistuin taas avauslyönnilläni pallon sivumetsään toimittamaan ja ollessani metsässä tähtäilemässä seuraavaa lyöntiäni, kuulin takaani rasahduksen. Käännähtäessäni äänen suuntaan säikähin vähän saatanasti kun sielä oli yks semmonen zombie jolla silmät seiso päässä. Se oli varmaan pelannu yötäpäivää sitä peliänsä ja se oli valvomisesta jo niin sekasin, että se luuli mua pokemoniksi, tai niin mä päättelin, koska se alko sohottaa sillä puhelimellaan mun suuntaan. Meinasin tempasta sitä kädessäni olevalla rautamailalla otsaan,  mutta samassa se käännähti ja lähti mennä viipottamaan poispäin, kait se sen pokemoni meni siihen suuntaan.

Niin että nyt sielä golfkentällä saa varoa jo noita pokemon pelaajiakin, ennen piti olla tarkkana vaan niitten sielä hortoilevien hippien kanssa, jotka etsi  kentältä semmosia pieniä valkosia huumesieniä.

Pelin jälkeen kentältä palailtiin ensin kaverin autolla kaupungille ja jatkoin sieltä omalla autolla kotiin. Siinä ajaessani välähti mieleen, että mähän alan huvikseni bongaamaan pokemonpelaajia. Sainkin bongattua neljän kilometrin matkalla tusinan varmaa ja kaks epävarmaa tapausta. Toinen niistä epävarmoista oli nörtti, jolla näytti olevan kädessään ennemminkin taskulaskin ku puhelin. Se varmaan laskeskeli ohiajavien autojen pakokaasupäästöjä. Toinen  taas oli sen näköinen hippi, että se tutki puhelimestaan varmaankin niitä sienien kuvia. Nyt kun oman jälkikasvun kohalle ajattelen, niin pakko sanoa, et kyllä toi pokemonien keräily on paljon parempi harrastus ku se sienien keräily.

Laitetaan tähän loppuun vielä kuva golfkentillä viihtyvästä Hasard Swing pokemonista. 

Ps. Mikäli tykkäsit tästä jutusta, niin muistathan tykätä myös vekanpää - facesivustani.

Älä lyö lyötyä

Kaveri on intohimoinen englannin kannattaja. Se on tosiaan niin syvällä tossa fanituksessa, että se katsoo kaikki englannin pelit lippu maalattuna naamaansa ja tietysti Rooneyn pelipaita päällään. Niin ja ei se missään baarissa ole vaan kotonaan se niitä katsoo.

Parinkymmenen vuoden ajan se on hehkuttanut mulle kaikkien MM- ja EM-kisojen alla, et nyt on Englannin vuoro voittaa. Mä oon sille sitten aina vähän keljuillut, kun englannin tie on noussut kisoissa pystyyn. Nyt eilisen Islanti tappion jälkeen en viittiny kaverille kommentoida mitenkään, Kait se pitää joku raja olla keljuilussakin. Vai pitääkö? jos laittasin ihan vaan tekstarin:
”Voi voi! no älä sure onhan ne 2 vuoden päästä taas MM-kisat, eiköhän englantikin pääse taas yrittämään, ainahan ne on pärjänny… Siis karsinnoissa!"

Pitäisikö ottaa kantaa?

Joku mulle sanoi, että mun pitäs ottaa kantaa, 

Siten saisin kuulemma lisää lukijoita? Mihin mun sitten pitäs ottaa kantaa? Vai pitäskö olla kanta jokaiseen mediassa esilläolevaan asiaan? Mistä sitä kantaa voi edes hankkia, saako sitä ostaa Alkosta hanapakkauksessa? 

Mitä jos mä otan kantaa vaan kannan ottamisen takia, johonkin päivänpolttavaan asiaan, joka ei kiinnosta mua ollenkaan? Silloinhan Joku saattaa siinä pahoittaa mielensä, ja kun näitten mun tekstien tarkotus on päinvastainen, eli tuottaa pelkästään hyvää mieltä.

Niin mutta jollen ota kantaa, niin saako kukaan mitään pohdittavaa lukemalla näitä mun tekstejä? Tuskin, mutta ei näistä päänsärkyäkään saa, ellei sitten ole joku pilkku-Pirkko, lainausmerkki-Lasse taikka yhdyssana-Yllevi. Hei oliko toi äskeinen nyt piilotettu kannanotto terroristeja kohtaan? Tarkoitin siis oikeinkirjoitusterroristeja, jotka muodostavat kantansa tekstiin pelkästään sen kieliasun perusteella?

Pitäskö mun kuitenkin alottaa kannanotto varovasti, jostain semmoisesta, millä ei olisi kenellekään suurempaa merkitystä? Joo niin mä teen! Sopiiko teille, että laitan kantani vaikkapa johonkin Mikro Bitin artikkeliin? Siitä ei varmaan kukaan mieltänsä pahoita?

Täytyyhän se varmaan jotenkin teillekkin ilmaista, joten tossa kuva alla.

Mikäli ottaa kantaa, niin pitäisikö se tehdä virallisesti? Siis siten, että kaikki sen huomaa? Olenhan mä kyllä totakin kokeillu! Olin kerran yhdessä koulun tilaisuudessa töissä virallisena kannanottajana. Ihmiset tungeksi ympärillä antaakseen mulle oman kantansa ja sen jälkeen se kannanotto olikin mun tehtävä. Onneks toi ei ollu kuin yhden viikonlopun jobi, vaikka eihän noista pääsylipuista tarvi enää nykyisin kantaa ottaakkaan, eikös ne lueta jollain viivakoodinlukijalla?

Voishan kantojen ottoa tietysti ensin kaikessa hiljaisuudessa itekseen harjoitella, olisko se sitten helpompaa? Menis aluks vaikkapa omaan pihaan ottamaan kantoja eri asioista, eihän siinä tarvis olla ketään kuulemassa. Tulee heti mieleen ainakin yks männynkanto, joka pitäis ottaa ylös maasta. Jaa, mut siinä on liian kova homma.

Entäpä jos kannan ottaa, niin pitääkö se aina olla oma? Olishan se paljon helpompi, jos ei tarvisi olla omaa kantaa, vaan voisin ottaa esim. eukon kannan. Silloin mä voisin tehdä useammin ja paljon korkeatasoisempia kannanottoja. Tosin se pitäisi varmaan tehdä eukolta salaa, sillä se suuttuisi, mikäli mä ottaisin sen kannan. Toisaalta, en mä tykkäisi esitellä sen kantoja ominani, eli pitäköön eukko kenkänsä.

Vakavasti puhuen, pitäskö se kannanotto olla kuitenkin valittu jostain tietystä joukosta? Entä miten se joukko sitten olisi valittava? Pitäskö se olla jokin esillä oleva, painavin, suurin, värikkäin asia, vai mikä on se tekijä, johon kannanotto kannattaisi suunnata?

Ok. koitetaan nyt sitten tätä, laitan tästäkin kuvan.

Pöydällä oli esillä joukko omenoita, valitsin niistä suurimman ja painavimman ja otin siitä kannan. Öööö… mitä mä tällä nyt sitten teen? Työnnänkö mä sen vaikka korvaani? Lopettaisko se mun päässäni kuuluvan suhinan? 

Taikka muistuttaahan toi omenan kanta vähän tikkua, pitäskö mun tökätä jotakuta sillä silmään? Tai ehkä paremminkin, mikäli joku teistä ilmaisee oman kantansa tekstiäni kommentoimalla, niin lupaan olla häntä kannalla silmään tökkäämättä!

Ranskalaiset on maailman kieroin kansa!

Olin tossa viikko sitten systerin citikan kyydissä, siinä jonkun aikaa istuttuani totesin:

 -Kuullostaa ihan siltä, et sulla on tästä etujarrupalat loppu.

Hitto mä oon tyhmä! olisin vaa pitäny suuni kiinni, niin tänä sunnuntaina oisin tehny jotain muuta, ku vaihtanu citikkaan jarrupaloja!  

Joku sanoo, et se on helppo homma toi palojen vaihto. Joo niin se kait onkin, siis kun vaihtaa paloja autoon, joka on just ajettu ulos kaupasta. Noi mun tapaukset vaan sattuu aina olemaan siitä toisesta päästä. Ensin pitää puolisen tuntia pestä niitä jarrusatuloita painepesurilla. Siltikin niistä on vielä kaivettava pois sen verran mutaa, et siihen vois istuttaa vaikka jukkapalmun.

Tossa citikassa se jarrusatulankansi irtos kuitenkin lopulta yllättävän helposti. Aattelin vaan, että nyt vaan työnnän männän takas, ja vaihdan ne palat. Joo mutta miten sen männän saa takas? Huomasin siinä jarrusatulan kyljessä olevan 13 millin pultin millä se mäntä pitäis saada liikkumaan, kun se ei pelkästään puristamalla mihinkään liikkunut. No eihän siihen 13mm avain sopinut...
 -> joten sen täytyy varmaan olla14mm! Mutta kun ei ollu, vaan se 14mm oli taas väljä???

Siis mitä ihmettä???

Yritin kattoo et mikä siinä on vialla, mutta eihän mun iso pää sinne lokarin ja jarrusatulan väliin mahtunu, joten se satula oli sitten pakko irrottaa kokonaan. Irrotuksen jälkeen huomasin, että se pultinkanta on 5-kulmane!. Eihän semmosta tee kukaan muu ku ranskalainen. Oon törmänny vastaavaan ennenkin citikoita korjatessa. Ensin pitää ostaa autotalli täyteen erikoistyökaluja, sitten vasta pystyy korjaamaan ranskalaisia autoja. Piti oikein laittaa tähän kuva, muuten joku luulee, et mä keksin näitä juttuja! 

Ihan suomeks sanottuna, niin paljon vitutti, että jos siinä ois ollu lähellä joku ranskalainen autonsuunnittelija, niin se vääntäs nyt rattia tuol pilvenreunalla!

Jätin sen auton siihen pukeille, läksin sisälle rauhottuu ja kattoo elokuvaa. Elokuvan jälkeen tutkin ohjeita netistä. Sainkin löytämilläni vinkeillä palat lopulta paikoilleen ja tuntu jopa jarrut pitävän kun kävin testilenkillä. Nyt passaa systerin taas ajella, mut enskerralla ku oon sen kyydissä pidän turpani kiinni.

Voi, voi paitaressut.

Tää juttu lähti eilisestä Ranskan ja Sveitsin pelaamasta futispelistä. Pelissä kävi miten kävi, tai ei siis käyny oikeestaan mitenkään, kun ei kumpikaan saanu maalia aikaseks, vaan peli päätty 0-0. Erikoista pelissä oli kuitenkin se, että ranskalaiset tykästy niin paljon sveitsiläisten pelipaitoihin, että koitti repiä ne niitten päältä. En mä tiedä, onko ranskalaiset normaalia kovempia kiskomaan paidasta, mutta ne onnistu repimään 3 kpl sveitsiläisten pelipaitoja matonkuteiksi.

En mä normaalisti noita vaatemerkkejä huomioi, mutta nyt pisti silmään et ranskalaisten paidat oli Niken ja Sveitsiläisten Pumanmerkillä varustettuja. Ei siis kovin hyvää mainosta Pumalle. Tai onhan se mahdollista, et Sveitsi on päättäny säästää joukkueen kuluissa ja lähettäny huoltajan ostamaan pelipaitoja jostain Turkkilaiselta torilta. Mä ostin meinaan kerran Lacosten collegepaitoja markkinoilta Turkissa, joten kokemusta on. Tapani mukaan mä tingin siellä normaalin viiden paidan sijasta kuusi paitaa siihen satasen satsiin, jonka ne oli hinnaksi laittaneet. Kaupan päättämisen jälkeen pengoin siitä paitapinosta itselleni Xl- XXl kokomerkinnällä olevat paidat mukaani.

Ei mulla semmosta harhakuvitelmaa ollu, että ne aitoja Lacosten paitoja olisi. Ajattelin niiden kuitenkin toimivan kotimaassa mainiosti työpaitoina. Kotona kun aloin sitä paitaostostani tutkimaan, niin niitä paketista poistaessanii parin paidan Lacostemerkit jäi heti sinne pussiin. Eikä se turkkilainen paitakokokaan oo ihan samanlainen kuin meillä suomalaisilla. Pari niistä Xl-kokoisista paidoista oli just just sopivia mun XS-kokoiselle eukolle. Aattelin, et sainhan mä kuitenkin edes pari työpaitaa itellenikin, mutta niitäkin päälle sovittaessa kävi siten, että kun nostin kädet ylös niin paita ratkes kainaloista. Mutta loppujen lopuks mä olin kuitenkin oikeessa, työpaitoina ne oli hyviä, niitä pysty käyttämään rättinä autoa kiillottaessa ja muussa siivoushommassa. Ei mulla oo aikasemmin niin kalliita pölyrättejä ollukkaan.

Nii olikohan se mulle paitoja myynyt torikauppias sama heppu, joka myi noille sveitsiläisille ne pelipaidat? Vai olikohan ne ranskalaiset oikeesti vaan niin kovia repimään paidanhelmasta, ettei laatupaidatkaan kestäny? Lisäksi sitä peliä katellessa ihmettelin, et miten se yks sveitsiläinen pelaa Collegehousuissa, eikös se oo muilta ku maalivahdeilta kiellettyä? Puoliajalla älysin kääntää telkkarin teräväpiirtokanavalle ja sen jälkeen huomasin, et ei ne ollukkaan collegehousut, vaan samanlaiset shortsit ku muillakin, se pelaaja oli vaan niin lyhyt, et sillä shortsit yletty nilkkoihin asti. Eipä se kyllä sen peliä haitannu, kova pelimies näytti olevan.

Tosta paidasta repimisestä vielä sen verran, et siitähän ne sielä kisastudiossakin aina puhuu. Siis kuinka sitä saatas pelistä karsittua ja pitäskö tuomarin viheltää vai ei. Hei mulla on tähän ratkasu! Määrätään niille pelaajille patakintaat pakolliseksi käteen. Siis semmoset kintaat, joissa ei oo peukaloa ollenkaan, vaikee on sen jälkeen tarttuu kaveria paidasta, kun ei saa otetta. Voihan se olla, et sivurajaheitot siinä vähän kärsii, mut hei kaikkee ei voi saada!

Oon surffaillu netissä blogeja katsellen

Joo mä oon lueskellu suosituimpia blogeja löytääkseni jonkun jujun, jolla voisin kehittää tätä omaa blogiani. Tai siis en mä mitään lueskellu ole, kun eihän niissä oo mitään lukemista. Hienoja kuvia niillä siellä on ja hyvä niin, koska usein se teksti niitten kuvien ohessa ei tuo siihen juttuun mitään lisäarvoa.

Vaikka mikä mä oon kenenkään blogia arvostelemaan, niitä blogeja sentäs joku seuraa, toisin kuin tätä mun blogia. Tän tekstin ei oo tarkoitus halventaa kenenkään blogia. Tää nyt vaan on tämmöstä kieliposkessa kirjotettua. Onneks lähes kaikille blogeille löytyy seuraajansa, löytys vaa näille munkin huumoripitoiselle jutuille.

Mulle tuli niitä blogeja katellessa mieleen, et pitäs muistaa tilata taas hammaslääkäri. Kattokaas ku niitten blogien kattelu on sama, kuin jos naistenlehtiä selailis. Naistenlehtiä mä taas en selaile muualla kuin hammaslääkärin odotushuoneessa, koska siel ei oo mitään muuta luettavaa. Joten tota taustaa vasten, onkos se ihme, jos blogeja lukiessa mulla alko hampaita kolottaa?

Eli kohottaakseni tän blogin tasoa laitetaan tänne ny sitte kuvia!

No mitä kuvia niillä muilla sitten on blogeissaan? Pääasiallisesti näyttäs olevan jotain muotivaate kuvia. Ne on vähä ku Anttilan mainoslehtee kattelis, paitti että alushepene kuvia on vähemmän, tai sit mä oon onnistunu vaa surffaa väärissä blogeissa.

Mulla on tossa alla tommonen Motonetin toppahaalari. Voi olla et näytän vähä tenavalta noissa mun toppahaalarissa, mut voin taata, et toimii 20 asteen pakkasessa paljon paremmin ku Huugo Bossin prässihousut!

 Usein niillä muilla bloggareilla on kuvia myös kengistä.

Täytyy siis munkin laittaa kenkäkuva. Tossa kuvassa on mun kengät viime kesältä, ku oltiin suolla pelaamassa sählyä.

Kenkien merkkii en muista, enkä kyllä kertoskaa, koska ei niitä oo kukaan mainostaja mulle lahjottanu, vaan ihan ite oon ne joutunu maksamaan.

Mainittakoon vielä, et ne kengät pitää suolla pelatessa teipata jeesusteipillä kiinni jalkoihin, ettei ne jää sinne suohon.

Ps. Ei mulla kyl enää noita oo, kun jätin ne sinne suolle roskapönttöö turnauksen jälkeen.

Sitten on tietysti paljon semmosii sisustukseen keskittyviä blogeja, joissa on kuvia helvetin hienoista asunnoista. Ne on otettu asunnoista, joissa ei asu ketään, siis ainakaan mun poikien tapasia ihmisiä ei asu sielä. 

Hmmm... Minkähän kuvan mä ny tähän keksisin? No joo, laitan kuvia mun autotallista.

Pakko myöntää, et vois se talli tietty siistimpikin olla. Mutta lähes toltahan meillä näyttää muuallakin. Poikien hetken oleilun jälkeen juuri siivottu kämppä on kuin terroristihyökkäyksen jäljiltä.

Autotallihan on muutes  tosi monikäyttöinen tila . Sitä voi käyttää mm. auton korjaamiseen, nikkarointiin, treenaamiseen. maalaamiseen, taikka ihan vaan eukolta piileskelyyn.

Paljon on myös ruokaan liittyviä blogeja. Niissäkin on aina paljon kuvia.

Tarkemmin sanottuna kuvia annoksista, joiden asetteluun menee kauemmin aikaa, ku niitten syömiseen. Eihän äijät semmosesta mitään ymmärrä. Ravintolaan mennessä mulle riittää, ku ruoka on suurinpiirtein lätkästy siihen lautaselle pahemmin yli roiskumatta, nii ja sitä pitää olla riittävästi. Mä meen nähkääs ravintolaan syömään, enkä palapelia kokoomaan.

Tossa sivussa on nyt kuva mun tänään syömästä pitsasta. Jalopeenoja laitoin siihen päälle, ku äiti aina vannotti, et pitää syödä salaattia.

Jälkiruuista on tietysti kans kauheesti kuvia!

Kuvat niistä leivoksista ym. on niin hienoja, etten mä tiiä onko ne tarkotettu syötäväks, vai joulukuusenkoristeiks?

Mitähän mä tähän nyu laittasin? mä kun en koskaan mitään jälkiruokia edes syö.

Tai no toi tos vasemmalla kyl tippuu.

Ps. Tos purkis on onkimatoja... Niitä en syöny! (Eikä syöny ne perkeleen kalatkaan!)

Lapsista on tietysti kans paljon kuvia. Mäkin laitan tähän nyt sit pari kuvaa mun lapsista, pakko sanoo et ihan ovat isänsä näkösiä.

Sitte blogissa pitää tietysti olla viel maisemakuvia.

Niitten, niinku muittenkaan blogissa olevien kuvien, ei välttämättä tarvi liittyä mitenkään siihen tekstiin mitä juttuusi kirjotat. Luulisin kuitenkin, ettei siitä varmaan haittaakaan ole.

Ööö, Öö Mä en nyt keksi miten saisin noi kuvat nivottua tähän tarinaan, joten laitan vaa siks, ku ovat mielestäni ihan hyviä.

               


 Nii ja lopuks blogipostauksessa täytyy olla viel yks pakollinen selfie!