Älä lyö lyötyä

Kaveri on intohimoinen englannin kannattaja. Se on tosiaan niin syvällä tossa fanituksessa, että se katsoo kaikki englannin pelit lippu maalattuna naamaansa ja tietysti Rooneyn pelipaita päällään. Niin ja ei se missään baarissa ole vaan kotonaan se niitä katsoo.

Parinkymmenen vuoden ajan se on hehkuttanut mulle kaikkien MM- ja EM-kisojen alla, et nyt on Englannin vuoro voittaa. Mä oon sille sitten aina vähän keljuillut, kun englannin tie on noussut kisoissa pystyyn. Nyt eilisen Islanti tappion jälkeen en viittiny kaverille kommentoida mitenkään, Kait se pitää joku raja olla keljuilussakin. Vai pitääkö? jos laittasin ihan vaan tekstarin:
”Voi voi! no älä sure onhan ne 2 vuoden päästä taas MM-kisat, eiköhän englantikin pääse taas yrittämään, ainahan ne on pärjänny… Siis karsinnoissa!"

Pitäisikö ottaa kantaa?

Joku mulle sanoi, että mun pitäs ottaa kantaa, 

Siten saisin kuulemma lisää lukijoita? Mihin mun sitten pitäs ottaa kantaa? Vai pitäskö olla kanta jokaiseen mediassa esilläolevaan asiaan? Mistä sitä kantaa voi edes hankkia, saako sitä ostaa Alkosta hanapakkauksessa? 

Mitä jos mä otan kantaa vaan kannan ottamisen takia, johonkin päivänpolttavaan asiaan, joka ei kiinnosta mua ollenkaan? Silloinhan Joku saattaa siinä pahoittaa mielensä, ja kun näitten mun tekstien tarkotus on päinvastainen, eli tuottaa pelkästään hyvää mieltä.

Niin mutta jollen ota kantaa, niin saako kukaan mitään pohdittavaa lukemalla näitä mun tekstejä? Tuskin, mutta ei näistä päänsärkyäkään saa, ellei sitten ole joku pilkku-Pirkko, lainausmerkki-Lasse taikka yhdyssana-Yllevi. Hei oliko toi äskeinen nyt piilotettu kannanotto terroristeja kohtaan? Tarkoitin siis oikeinkirjoitusterroristeja, jotka muodostavat kantansa tekstiin pelkästään sen kieliasun perusteella?

Pitäskö mun kuitenkin alottaa kannanotto varovasti, jostain semmoisesta, millä ei olisi kenellekään suurempaa merkitystä? Joo niin mä teen! Sopiiko teille, että laitan kantani vaikkapa johonkin Mikro Bitin artikkeliin? Siitä ei varmaan kukaan mieltänsä pahoita?

Täytyyhän se varmaan jotenkin teillekkin ilmaista, joten tossa kuva alla.

Mikäli ottaa kantaa, niin pitäisikö se tehdä virallisesti? Siis siten, että kaikki sen huomaa? Olenhan mä kyllä totakin kokeillu! Olin kerran yhdessä koulun tilaisuudessa töissä virallisena kannanottajana. Ihmiset tungeksi ympärillä antaakseen mulle oman kantansa ja sen jälkeen se kannanotto olikin mun tehtävä. Onneks toi ei ollu kuin yhden viikonlopun jobi, vaikka eihän noista pääsylipuista tarvi enää nykyisin kantaa ottaakkaan, eikös ne lueta jollain viivakoodinlukijalla?

Voishan kantojen ottoa tietysti ensin kaikessa hiljaisuudessa itekseen harjoitella, olisko se sitten helpompaa? Menis aluks vaikkapa omaan pihaan ottamaan kantoja eri asioista, eihän siinä tarvis olla ketään kuulemassa. Tulee heti mieleen ainakin yks männynkanto, joka pitäis ottaa ylös maasta. Jaa, mut siinä on liian kova homma.

Entäpä jos kannan ottaa, niin pitääkö se aina olla oma? Olishan se paljon helpompi, jos ei tarvisi olla omaa kantaa, vaan voisin ottaa esim. eukon kannan. Silloin mä voisin tehdä useammin ja paljon korkeatasoisempia kannanottoja. Tosin se pitäisi varmaan tehdä eukolta salaa, sillä se suuttuisi, mikäli mä ottaisin sen kannan. Toisaalta, en mä tykkäisi esitellä sen kantoja ominani, eli pitäköön eukko kenkänsä.

Vakavasti puhuen, pitäskö se kannanotto olla kuitenkin valittu jostain tietystä joukosta? Entä miten se joukko sitten olisi valittava? Pitäskö se olla jokin esillä oleva, painavin, suurin, värikkäin asia, vai mikä on se tekijä, johon kannanotto kannattaisi suunnata?

Ok. koitetaan nyt sitten tätä, laitan tästäkin kuvan.

Pöydällä oli esillä joukko omenoita, valitsin niistä suurimman ja painavimman ja otin siitä kannan. Öööö… mitä mä tällä nyt sitten teen? Työnnänkö mä sen vaikka korvaani? Lopettaisko se mun päässäni kuuluvan suhinan? 

Taikka muistuttaahan toi omenan kanta vähän tikkua, pitäskö mun tökätä jotakuta sillä silmään? Tai ehkä paremminkin, mikäli joku teistä ilmaisee oman kantansa tekstiäni kommentoimalla, niin lupaan olla häntä kannalla silmään tökkäämättä!

Ranskalaiset on maailman kieroin kansa!

Olin tossa viikko sitten systerin citikan kyydissä, siinä jonkun aikaa istuttuani totesin:

 -Kuullostaa ihan siltä, et sulla on tästä etujarrupalat loppu.

Hitto mä oon tyhmä! olisin vaa pitäny suuni kiinni, niin tänä sunnuntaina oisin tehny jotain muuta, ku vaihtanu citikkaan jarrupaloja!  

Joku sanoo, et se on helppo homma toi palojen vaihto. Joo niin se kait onkin, siis kun vaihtaa paloja autoon, joka on just ajettu ulos kaupasta. Noi mun tapaukset vaan sattuu aina olemaan siitä toisesta päästä. Ensin pitää puolisen tuntia pestä niitä jarrusatuloita painepesurilla. Siltikin niistä on vielä kaivettava pois sen verran mutaa, et siihen vois istuttaa vaikka jukkapalmun.

Tossa citikassa se jarrusatulankansi irtos kuitenkin lopulta yllättävän helposti. Aattelin vaan, että nyt vaan työnnän männän takas, ja vaihdan ne palat. Joo mutta miten sen männän saa takas? Huomasin siinä jarrusatulan kyljessä olevan 13 millin pultin millä se mäntä pitäis saada liikkumaan, kun se ei pelkästään puristamalla mihinkään liikkunut. No eihän siihen 13mm avain sopinut...
 -> joten sen täytyy varmaan olla14mm! Mutta kun ei ollu, vaan se 14mm oli taas väljä???

Siis mitä ihmettä???

Yritin kattoo et mikä siinä on vialla, mutta eihän mun iso pää sinne lokarin ja jarrusatulan väliin mahtunu, joten se satula oli sitten pakko irrottaa kokonaan. Irrotuksen jälkeen huomasin, että se pultinkanta on 5-kulmane!. Eihän semmosta tee kukaan muu ku ranskalainen. Oon törmänny vastaavaan ennenkin citikoita korjatessa. Ensin pitää ostaa autotalli täyteen erikoistyökaluja, sitten vasta pystyy korjaamaan ranskalaisia autoja. Piti oikein laittaa tähän kuva, muuten joku luulee, et mä keksin näitä juttuja! 

Ihan suomeks sanottuna, niin paljon vitutti, että jos siinä ois ollu lähellä joku ranskalainen autonsuunnittelija, niin se vääntäs nyt rattia tuol pilvenreunalla!

Jätin sen auton siihen pukeille, läksin sisälle rauhottuu ja kattoo elokuvaa. Elokuvan jälkeen tutkin ohjeita netistä. Sainkin löytämilläni vinkeillä palat lopulta paikoilleen ja tuntu jopa jarrut pitävän kun kävin testilenkillä. Nyt passaa systerin taas ajella, mut enskerralla ku oon sen kyydissä pidän turpani kiinni.

Voi, voi paitaressut.

Tää juttu lähti eilisestä Ranskan ja Sveitsin pelaamasta futispelistä. Pelissä kävi miten kävi, tai ei siis käyny oikeestaan mitenkään, kun ei kumpikaan saanu maalia aikaseks, vaan peli päätty 0-0. Erikoista pelissä oli kuitenkin se, että ranskalaiset tykästy niin paljon sveitsiläisten pelipaitoihin, että koitti repiä ne niitten päältä. En mä tiedä, onko ranskalaiset normaalia kovempia kiskomaan paidasta, mutta ne onnistu repimään 3 kpl sveitsiläisten pelipaitoja matonkuteiksi.

En mä normaalisti noita vaatemerkkejä huomioi, mutta nyt pisti silmään et ranskalaisten paidat oli Niken ja Sveitsiläisten Pumanmerkillä varustettuja. Ei siis kovin hyvää mainosta Pumalle. Tai onhan se mahdollista, et Sveitsi on päättäny säästää joukkueen kuluissa ja lähettäny huoltajan ostamaan pelipaitoja jostain Turkkilaiselta torilta. Mä ostin meinaan kerran Lacosten collegepaitoja markkinoilta Turkissa, joten kokemusta on. Tapani mukaan mä tingin siellä normaalin viiden paidan sijasta kuusi paitaa siihen satasen satsiin, jonka ne oli hinnaksi laittaneet. Kaupan päättämisen jälkeen pengoin siitä paitapinosta itselleni Xl- XXl kokomerkinnällä olevat paidat mukaani.

Ei mulla semmosta harhakuvitelmaa ollu, että ne aitoja Lacosten paitoja olisi. Ajattelin niiden kuitenkin toimivan kotimaassa mainiosti työpaitoina. Kotona kun aloin sitä paitaostostani tutkimaan, niin niitä paketista poistaessanii parin paidan Lacostemerkit jäi heti sinne pussiin. Eikä se turkkilainen paitakokokaan oo ihan samanlainen kuin meillä suomalaisilla. Pari niistä Xl-kokoisista paidoista oli just just sopivia mun XS-kokoiselle eukolle. Aattelin, et sainhan mä kuitenkin edes pari työpaitaa itellenikin, mutta niitäkin päälle sovittaessa kävi siten, että kun nostin kädet ylös niin paita ratkes kainaloista. Mutta loppujen lopuks mä olin kuitenkin oikeessa, työpaitoina ne oli hyviä, niitä pysty käyttämään rättinä autoa kiillottaessa ja muussa siivoushommassa. Ei mulla oo aikasemmin niin kalliita pölyrättejä ollukkaan.

Nii olikohan se mulle paitoja myynyt torikauppias sama heppu, joka myi noille sveitsiläisille ne pelipaidat? Vai olikohan ne ranskalaiset oikeesti vaan niin kovia repimään paidanhelmasta, ettei laatupaidatkaan kestäny? Lisäksi sitä peliä katellessa ihmettelin, et miten se yks sveitsiläinen pelaa Collegehousuissa, eikös se oo muilta ku maalivahdeilta kiellettyä? Puoliajalla älysin kääntää telkkarin teräväpiirtokanavalle ja sen jälkeen huomasin, et ei ne ollukkaan collegehousut, vaan samanlaiset shortsit ku muillakin, se pelaaja oli vaan niin lyhyt, et sillä shortsit yletty nilkkoihin asti. Eipä se kyllä sen peliä haitannu, kova pelimies näytti olevan.

Tosta paidasta repimisestä vielä sen verran, et siitähän ne sielä kisastudiossakin aina puhuu. Siis kuinka sitä saatas pelistä karsittua ja pitäskö tuomarin viheltää vai ei. Hei mulla on tähän ratkasu! Määrätään niille pelaajille patakintaat pakolliseksi käteen. Siis semmoset kintaat, joissa ei oo peukaloa ollenkaan, vaikee on sen jälkeen tarttuu kaveria paidasta, kun ei saa otetta. Voihan se olla, et sivurajaheitot siinä vähän kärsii, mut hei kaikkee ei voi saada!