Kännissä ei kannata päivitellä

Mähän tietysti seuraan miten näitä mun höpinöitä käydään lukemassa. Siis mulla on blogissa seuranta, josta näkee kuinka monta tyyppii on käyny lukemassa minkäkin jutun. Tai mistäs mä tiedän luetteko te niitä, mutta ainakin sivulla on käyty.

Mä oon seuraillu niitä lukijamääriä siksi, että tiiän viittiikö näitä tarinoita tänne kirjotella. Eli sitten kun täälä käy enää yksi lukija, niin on sama kun lyön sen paperin suoraan eukolle käteen ja sanon, et lue siitä.

Koko tää juttu tuli mieleen, kun mun lukijamäärä on nyt vakiintunu noin sataan, riippuen siitä mihin aikaan mä niitä faceen jaan. Mutta viimesellä jutulla (Tarviiko kukaan silmälaseja) on lukijota kuutisenkymmentä. Siitä sen näkee, että kännipäissään keskellä yötä ei kannata mitään päivitellä! Tai kannattaa päivitellä muttei blogia! Seuraavaks ku ryyppään niin mä päivittelenkin vaikka maailman menoa eukolle, kun se koittaa nukkua.

Ei vaineskaa, en mä näitä koskaan kännipäissäni kirjottele, mulla on silloin muutakin tekemistä. Suurin osa mun lukijoista tulee tosiaan facesta, ja sinne ei kannata mitään jakaa yöllä, kun se tarina hukkuu jokaisen seinällä sinne muitten sekaan. 

--------------------------------------------------------------------------------

Minkähän takia mä tänkin jutun kirjoitin? 

Jos joku haluu lukee jotain vanhempia juttuja, niin tostahan ne löytyy bogiarkistosta sivun oikeesta reunasta.

Mietin tässä, et pitäskö tätä julkasta ollenkaan, mutta eihän näissä mun höpinöissä oo koskaan päätä taikka häntää, joten antaa mennä vaan.

Hyvää viikonloppuu vaan kaikille.

Tarviiko kukaan silmälaseja?

Enhän mä mikään syntymäsokee oo, vaan mä oon tässäkin asiassa myöhäisherännyt. Siis mä näin kyl yli 45 vuotta ihan hyvin ja oon opetellu vasta viimevuosina olemaan näkemättä. Paremmin oon onnistunu olemaan näkemättä asioita,jotka on käsinkosketaltavissa, niinku esimerkiksi sanomalehtee, tai näänhän mä tietysti sen lehden, mut en mitä ne on siihen musteella tuhrinu.

Tänään kun oltiin Paten kanssa avaamassa golfkausi, niin huomasin, et nyt mä oon nyt vihdoin oppinu  olemaan näkemättä myös kauempana olevia kohteita. Ei se Patekaan tosin sen paremmin nähny ja kun peliryhmässä ei yhtään näkevää ollu, niin yhessä sielä sit arvailtiin, et mihinkähän ne meijän pallot katos.

Nyt kuitenkin telkkua katsoessa tuli mainoskatkolla semmonen silmälasimainos, jossa sanottiin et sais kahet lasit yksien hinnalla. Siin mainoksessa oli kaksossisaruksia mallaamassa meitä puolsokeita. No mulla kun ei kaksoissisarta oo, niin oliskohan täällä ketään kenellä olis tarvrtta 2,5 vahvuuksisille laseille? Voitas ostaa kimpassa, niin saatas tavallaan puoleenhintaan kumpikin ne omat lasit.

Tosin mä oon niin kova hukkaamaan noita laseja, et olis varmaan hyvä olla kahet lasit, niin vois sitten laittaa ne toiset päähän kun pitää ettii niitä ensimmäisiä. Eli unohtakaa koko juttu mä ostankin ne molemmat itelle.

Meinas revetä perrr...

Mä en tiennykkään et mulla on täällä töissä sähköpöytä! Mut toisaalta, enhän mä ookkaan istunu vasta ku 5 vuotta tän pöydän ääressä. Jokatapauksessa, mulla on siis sähköpöytä, joka nousee ylös nappia painamalla. Tää asia ilmeni mulle nyt kun yks työkaveri tuli kyseleen multa neuvoa yhteen excel-hässäkkään.

Just kerkesin sille vastata - et juu... en osaa neuvoa.
Kun se nojas vahingossa tossa pöydän sivussa olevaan nappiin jolla tää pöytä toimii. Vähänkö me molemmat säikähettiin, et mitä helvettii nyt tapahtuu kun pöytälevy nytkähti ylöspäin?

 Mun piti sitten kuitenkin vääntää sille työkaverille se exceli, koska siten sain sen nopeemmin ulos mun työhuoneesta. Uloshan se piti saada, koska mulla oli tietysti kiire päästä rauhassa tutkimaan tätä mun pöytää. 

Mä oon joskus nähny telkkarissa mainoksen, missä yks heppu menee makaamaan tämmöselle pöydälle ja nostaa sen ylös. Mulle ei sopinu tommonen testaaminen, kun olis pitäny ensin siivota! Kattokaas kun enhän mä mahdu siihen makaamaan, koska mulla on niin paljon rojua mun työpöydällä. 

Niinpä mä aloin testata siten, että menin tohon pöydän päähän, laitoin jalan pöydälle ja aloin nostaa pöytätasoa. Hyvin se meni, paitsi että kun se nous sinne yläasentoon niin mä en ylettynytkään enää siihen toiseen nappiin, jolla sen pöydän saa laskettua takas alas. Seurauksena oli, että mä en saanut sitä mun jalkaa nostettua poiskaan siitä pöydältä kun olin jo niin mun venyvyyteni rajoilla että meinas perse revetä. (Onneks mul ei oo täl hetkel pukamia!)

Eihän siinä kauan menny, kunnes tajusin etten saa jalkaa ominvoimin  pois pöydältä. Meinas alkaa jo pukkaa hikeä kun aattelin, et mitä mä selitän jos pomo sattuu tulee mun huoneeseen. Onneks kuitenkin tuli toi lähinnä oleva työkaveri. 

Ei sekään  tosin suostunu mua auttamaan, ennenku oli ottanut valokuvan mun ahdingosta, lisäksi se vaati multa lupauksen et kirjotan tästä jutun blogiin. 

Eli tässä tää juttu nyt sitten on kun kerran sille lupasin. 

Loppuun vielä varotuksen sana, eli varokaa tommosia sähköpöytiä, ne on vaarallisia!

HILJAA!

Pomo tuli mun huoneeseen ja sano, et mitä helvettiä sä täällä yksinäs pälpätät, oo nyt saatana hiljaa, hän yrittää pitää palaveria tossa viereisessä huoneessa!

Koitinhan mä sitten olla hiljaa, mutta kun tää mulla juuri käsillä oleva työtehtävä vaatii sujuakseen "ääneenajattelua", niin taisin sitä tehdessäni vielä vahingossa vähän itseäni ohjeistaa.

Kohta se pomo tuli takasin mun huoneeseen jeesusteippirullan kanssa, se repäs rullasta pätkän ja laitto sen mun suun eteen. Pois lähtiessään se vielä sanoi:

- Et ota sitä pois ennenku minä annan luvan!

Nii, toi tapahtu siis eilen! Unohtikohan se koko homman? Kaiken lisäksi se pomo jäi justiinsa sairaslomalle. Sitä tässä mietin, että voisinkohan mä kuitenkin ottaa ominluvin ton teipin pois? Ihan senkin takia ajattelin, ku tänään on ruokalassa lihapullia ja mulla alkaa olemaan aikas kova nälkä. Kyllähän se eilinen vielä meni ja sainhan mä illalla kotosalla juotua vähän mehukeittoa siitä teipin raosta kun käytin pilliä. Eukko kyl taas kerran ihmetteli mun touhuja, mut sekin oli loppujen lopuks  vissiin tyytyväinen ku ei tarvinu kuunnella mun juttuja.

Se mun pomo muutes unohti sen jesarirullan tohon mun pöydälle, niinpä mä korjasin sillä mun työtuolin. Siitä olikin jo pitemmän aikaa toppaukset pyrkiny pihalle.

Eiks tullukkin hieno! Pitäskö mun ny lähettää toi kuva johonkin sisustuslehteen, vai lähettäiskö ennemmin Niksipirkkaan?