Luin Iltasanomia jossa oli juttu Timo
Virtasista. Ei sillä, että se olis jotenkin erikoinen nimi, itseasiassa se on
Suomen yleisin kokonimi miehillä. Niitä Timo Virtasia oli muistaakseni 267
kappaletta. Huomattavasti oudompi ja erikoisempi olis esim. se Leevi and the
Leevingsin lanseeraama Laura Jenna Ellinoora Alexandra Camilla Jurvanen.
Oikeestaan se asia mistä mä haluun teille kertoa, liittyy juurikin tuohon etunimien erikoisuushakuisuuteen, jota vanhemmat tavoittelee nimetessään jälkikasvuaan. Muahan tää nimeämiskäytäntö purasee varsin syvältä, koska mähän en muista tavallisiakaan nimiä, saatikka sitten kaikkia Tytteleitä, Hiisejä, Hottentotteja ynnämuita, joita vanhemmat suuressa viisaudessaan ovat lapsilleen nimeksi (lue taakaksi) antaneet. Onhan se kiva kun lapsella on nimenä esim. Nuppu mut ei se oikein sit sovi aikuiselle naiselle. Sikstoiseks eiks se Nuppu oo lehmän nimi?
Siinä erikoisen nimen antamisessa on
vaan se juttu, että kun keksit jonkin mielestäsi hienon ja erikoisen nimen,
niin samaan aikaan sen on "keksineet" sata muutakin onnellista uuden
tulevan veronmaksajan maailmaan saattanutta vanhempaa. Kohta tuletkin
huomaamaan, että se niin ainutlaatuiselta tuntunut nimi onkin kaikkein
yleisimpiä ristimänimiä ko. vuonna. Toisaalta ehkä se erikoinen
nimi on kuitenkin helpompi muistaa, kuin olisi se kaikkein yleisin. Siis jos
sulla on tutuissasi kolme Jaria ja yks Kari, niin miten hitossa sen muistaa
kuka se Kari on? Tai oikeestaan tietystihän sen muistaa, mut pitääkö ne muut
nimetä mielessään Jariykkönen, Jarikakkonen ja Jarikolmonen? Vai olisko parempi
jos nimeäisi ne esim. HeiJari, Veijari ja PulJari? Meilläkin on kalaporukassa PikkuMiro ja IsoMiro. Nimet "annettiin" 7v. sitten, jotta erotetaan keskusteluissa ketä tarkoitetaan. Nyttemmin siinä on käynyt niin, että PikkuMiro on 25 senttiä pitempi ja min. 20 kiloa painavampi kuin IsoMiro. Onhan se vähän koomista, mutta silti nimet on pysyneet edelleen samoina.
Yks tapa keksiä erikoisempi nimi on vääntää vanhasta nimestä uus versio. Mulla on kolme toisistaan tietämätöntä kaveria, jotka aikoinaan
keksiessään pojalleen nimeä antoivat nimeks Tino. Kun sit kysyttiin, että mistä
moinen nimi niin sanoivat, et kun oma nimi on "Jari" niin halusin
pojalle vähän erikoisemman ettei koulussa samalla luokalla oo toista. No mites
siinä sitten kävi? Kohta on varmaan Tino Virtasia on enemmän kuin Timo
Virtasia, mut ei siinä mitään Tino on kyl kiva nimi, muttei se enää kovin
harvinainen ole, taitaa nuorilla olla se Timo paljon harvinaisempi.
Oikeestaan toi nimen "vääntö" ei oo ollenkaan huonompi idea. Näin jälkikäteen ajatellen olis pitänyt munkin nimetä poikani nimillä Hesus ja Ristus, ei olis ollu varmaan koko koulussa saman nimisiä heppuja. Olis siitä ollu sekin hyöty, että jonain aamuna kun ne taloissa kiertelevät ja häiriköivät lehtikauppiaat ilmestyy taas oven taakse, vois niiden kanssa käydä seuraavan keskustelun.
-
Haluttais tulla kertoo sulle Jeesuksesta.
-
Jaa, mitäs se poika on nyt tehny?
-
???
-
Nii että mitä se meijän Hesus on tehny?
-
Eikun me haluttas kertoo sulle Kristuksesta.
-
Jaa, sekö onkin siis se meijän vanhempi poika kyseessä?
-
???
-
No sanokaa nyt, et mitä helvettii se meijän Ristus on taas tehny?
-
Siis Jeesuksesta Kristuksesta haluttais puhua.
-
No se ei oo meijän poikii, nyt teillä on väärä osoite.
Sitten vois kiskasta oven kiinni ja
jättää sen piruntorjuntapartion sinne keskenään ihmettelemään, et mitähän tässä
nyt oikein tapahtui.
