Vinkki puhelimen suojaamiseen.

Vaikka noihin kännyköihin on nykyisin laitettu kaiken maailman  gorillalasit ja suojakuoret, niin ei ne silti estä sitä sun puhelinta likaantumasta. Ei ne tosin estä sitä rikkoutumastakaan, ainakaan jos kattelee noita nuorison puhelimia, tai sitten niissä niitten suosimissa malleissa on käytetty ton gorillalasin tilalla jotain mosaiikkilasia. Kattokaa vaikka ite, jos ei kotoota löydy yhtään pojankloppia niin pyytäkää vaikka naapurin poikaa näyttämään sen puhelinta. Sehän on lähes takuu varmasti sen näköinen, että sitä on käytetty alasimena, kun jotain härpätintä on taottu koulun metallityötunnilla.

Mä keksin nyt näppärän keinon tohon puhelimen suojaamiseen! Ei se tietysti estä sitä rikkoutumasta, mutta likaantumiselta se ainakin suojaa. Niksinä on, että kääri se tuorekelmuun!

Jaa että, puhelinta on sitten hankala käyttää? Voihan se olla mut hei, kaikkea ei voi saada. En mä tällä niksilläni ehkä mitään Niksi-pirkan kuukauden paras palkintoa voita, mut on se kuitenkin halpa tapa suojata kännykkä.

Entä oonko mä ite kokeillu tätä tarjoamaani niksiä? Voin kertoa, että olen kokeillut!

Helppo oli kääriä puhelin kelmuun, vaikeampi oli saada revittyä sopiva palanen siitä rullasta. Kokeilinko mä sitä jatkuvassa käytössä olevaan kännykkääni? No en helvetissä kokeillut! Työkaverin luuriin kokeilin, kun se oli unohtanut puhelimensa tohon kopiokoneen vieressä olevalle pöydälle. Ihan työkaverin parasta aattelin, ettei sen luuri vaan hapannu siinä pöydällä maatessaan. 

Heii… toi niksihän vois muutes toimia kosteutta vastaankin, hitto kun en huomannu pudottaa sitä puhelinta kokeeksi vaikka vessanpönttöön.

Nyt se on myöhästä, työkaveri nimittäin löyti jo sen luurinsa, tai ainakin mä luulen niin, koska tuolta käytävältä kuului huuto  - Vesa mä niiiin ”rakastan” sua!
Ööh, mistähän helvetistä se muuten arvasi, että se olin just mä, joka sen puhelimen suojasi?

Leffavisa on ratkennut

Eiköhän laiteta nyt tuo leffakisa poikki, kun ei se tunnu oikein saavan tuulta alleen.

Eli tuohon "Tykkäätkö elokuvista?" blogitekstiin on piilotettu 111 elokuvan nimeä.
Mikäli joku haluaa niitä vielä etsiä, niin pienenä vinkkinä kerron, että mainituista elokuvista.

11 kpl on voittanut parhaalle elokuvalle jaettavan Oscar palkinnon
13 kpl on ollut ehdolla parhaan elokuvan Oscariin
11 kpl on voittanut Jussin parhaasta elokuvasta
8  kpl  on ollut ehdolla parhaan elokuvan Jussiin

Loput ilman parhaan elokuvan palkintoja 67 kpl joista:
7 kpl on tehty ennen vuotta 1970
9 kpl 70-luvulla
8 kpl 80-luvulla
14 kpl 90-luvulla
12 kpl 2000-2010
13 kpl jälkeen vuoden 2010
Loput 2 kpl on filmattu kahteen kertaan eri vuosikymmenillä.

Monet noista palkinnotta jääneistä ovat kyllä saaneet Oscar ja Jussi palkintoja, mutta eivät parhaan elokuvan kategoriassa.

Tykkäätkö elokuvista?

Mul oli viime perjantaina viimeinen lomapäivä. Taas mulla oli loma johon sisältyi paljon tuhlattuja päiviä, tuhlattuja siten että vietin ne valveunessa sohvalla telkkaria katsoen. Joo kaikenlaisia heräämisiä tohon lomaan sisältyi, kerran oli niin armoton krapula, että heräsin vasta iltapäivällä. Viimeisen lomapäivän ajattelin käyttää kokonaan hyödyksi. Niinpä päätin aloittaa päiväni niinkin tärkeällä tekemisellä kuin golfin pelaamisella. Ok. ehkä lukija on nyt sitä mieltä, ettei se golfin peluu ole kovin tähdellistä hommaa, mutta minun mielestäni se on. Täytyy varmaan yrittää perustella sinulle miksi on, että tämän jälkeen voisit pohtia mielipidettäsi.

Golf on peli jota kaikki voi pelata, kukin omalla tasollaan, eikä siinä esimerkiksi tarvi olla mikään jättiläinen niinku koripallossa, oikeestaan on ihan sama ootko valkoinen kääpiö tai vaikka Kiinan viimeinen keisari niin voit aina pelata golfia. Sitä pelatessa tunnit kuluu kuin itsestään. Esimerkiksi etsiessäsi metsästä sinne tuulen viemää palloa voit samalla tarkistaa onko mustikat jo kypsiä. Siis tuulihan se on, joka ne pallot metsään vie, joskus harvoin se johtuu huonosta lyönnistä.  Joku väittää, että golffi on juppilaji. Höpö, höpö sanon minä, kyllä ne on kuulkaas ihan tavallisia ihmisiä jotka siihen golfin pelaamiseen ”sairastuu”.

Jaa että pitäs olla hienot vaatteet golfia varten? Ei ne golfasut tarvi olla mitään perinteisiä, kuten polvihousuja, ruutupaitoja, tupsulakkeja ym. Pukeutuminen on nykyään melko vapaata, voit laittaa haluamasi housut pois lukien farkut,  jaloissasi voi olla punaiset kengät ja päässä vaikka tytön huivi. Värikkäästi kannattaa pukeutua, katsokaas kun golfinpelaajat on vähän sama ku metsästäjät, kentällä on hyvä erottua taustasta, niin on pienempi mahdollisuus saada laaki omaan päähänsä. Eli jos pelaat maastopuvussa niin laita ainakin keltanen lippalakki.

Joku ei pelaa golfia koska se on herramieslaji? Jos se on totta, kyllä golf on herrasmieslaji, siis siinä mielessä että jokainen on sääntöjen suhteen omanitsensä tuomari. Huijarit eivät ole tervetulleita kentälle. Ei kukaan jaksa pelata sellaisen kanssa joka ”vaivihkaa” siirtelee palloaan ja luulee olevansa niin etevä silmänkääntäjä, ettei kukaan huomaa. Yleensä ne tekee sitä jatkuvasti esim. kun edessä on joki, bunkkeri tai mikä tahansa muu este. Toisinaan syyttömät silminnäkijät (kanssapelaajat) joutuvat myötä häpeää tuntien katsomaan, kun jotkut raivopäät, joista toinen viskoo välineitään ja toinen huitoo mailoillaan kuin miekkailija purkavat tunteitaan omiin suorituksiinsa, ei se golf nyt niin vakavaa ole.

Eikä sen pelaaminen ole ajanhukkaa! Pitäskö siihen pelaamiseen olla joku laskettu aika? Ei golfiin käytettyä aikaa lasketa, vaikka käyttäisit siihen 127 tuntia lomastasi. Golf on aina hauskaa, vaikkei peli aina kuljekaan. Ei se minunkaan viime kierros mikään kaikkien aikojen peli ollut, mutta ei sen niin väliä. Pakko kai sanoa tähän golf osuuden lopuksi, että minun parhaat vuodet golffarina on jo takana, siis jos pelituloksia ajatellaan, silti aina kentälle menee ja sieltä poistuu hymyilevä mies.

Kotiinpaluu kentältä sujui hyvin, mutta perille tultuani huomasin etteivät naiset olleet kotona. No ei siinä mitään, kun ei ollut hameväkeä paikalla komentamassa niin ryhdyin jatkamaan kesken jäänyttä autoremonttia. Minkähän takia autoremontin lasketaan olevan miehen työ? Eipä sillä kyllä kai joku tyttö joka kävi intin rekkakomppaniassa, taikka jotku toiset tytöt, jotka on kiinnostuneet asiasta voi autoremontin tehdä jos vaan haluavat. Joku kysyy et miksi et vie korjaamolle? Noh. vaikka nyt onkin nousukausi, niin en mä silti mikään Riku rikas ole, joten on tehtävä ite. Monesti noissa mun korjauksissa on katastrofin aineksia, kattokaas kun hommaan osat aina sieltä mistä halvimmalla saa ja tingin vielä siitäkin. Jep, tuskin mä kenenkään mielestä oon mikään tuhlaajapoika, ennemminkin ne näkee mussa saiturin. Joulu käy joskus ja halvalla hankkimani osa on uutta vastaava. Toivottavasti niin on myös nyt sen laturin kanssa, jonka hankin purkaamolta käytettynä, siinä on takuulappu jossa lukee ei palautusoikeutta. Laturin puhdistus vei tunnin ja mulla oli parhaillaan menossa sen paikoilleen sovitus sielä konepellin alla, kun jokin häiriötekijä keskeytti mun työt. Oottelin just Tappia, jonka tiesin olevan tulossa remonttiavuksi, mut ei ollutTappi joka mut keskeytti, vaan häiriötekijä oli yks mummo, joka köpötti tulemaan ylös sitä mäkeä, joka menee meidän pihan ohi naapuriin.

Kait se oli joku kuudes aisti, joka sano mulle, että pitää keskeyttää autonkorjaus ja vähän seurailla sen mummon tekemisiä.  Se töpötti menemään siitä mun auton takaa ja pysähty meijän ja naapurin yhteisille postilaatikoille. Se otti kiinni laatikkotelineestä puhu jotain itekseen ja jäi huojumaan siihen. Totesin et nyt pitää mennä kattomaan mikä sillä on hätänä ja kun pääsin siihen vierelle, niin just sain kopattua kiinni ennenku se mummo kaatu. Hetihän mä huomasin et se mummo oli ihan kuutamolla, eikä se paikka auringossa postilaatikkoon nojaten ollu sille paras mahdollinen.  Sehän saisi lämpöhalvauksenhan, ellei ollu jo saanu, tuskin ne varjoon jääneet jalat riittäisi sen oloa viilentämään. Päätin siirtää sitä mummoa metrin verran, jotta sain laitettua sen varjoisalle tielle pitkäkseen. Saatuani mummon makuuasentoon siihen asvaltille mun piti pitää kättä sen pään alla, kun se katu oli kova kuin kivi eikä mulla ollu laittaa mitään sen pään alle. Sillä oli punaiset samettihousut ja joku kotipusero päällään, liian kuumathan ne tämmöseen hellepäivään oli, mut aattelin sen pärjäävän. Mietin et haenko vettä, tyynyä tai jotain, mutta kun en voinu sen päätä laskee siihen asvaltille niin päätin oottaa Tappia, koska se oli tulossa. Piti kuitenkin selvittää, et kuinka sekaisin se mummo on ja pitäiskö tilata ambulanssi, joten käytiin sen kanssa keskustelu:

-        Oletteko matkalla Floridaan, vai mihin olette menossa?

-        Juoksuhaudantie 6

-        Täh?.. kysyin, että tiedättekö te mihin olette menossa?

-        Mummonkatu 6

Aattelin: No joo. se mummonkatu on tossa lähellä, joten ei kai tää mummo ihan täysin Pariisin lumoissa ole.

-        Tiedättekö te missä olette?

-         Juu, olen minä tästä kävellyt mutta nyt voimat loppu kun oli niin jyrkkä tuo mäki.

-         Onkos teillä puhelin mukana? jos soitellaan sinne kotiin?

-         Ei ole puhelinta, minä asun mummonkadulla talo numero 17.

-         Ok. pärjäättekö te jos minä vien teidät kotiin? Vai oletteko yksin kotona?

-         paljonkos kello on?

-         kello on kohta 18

-         tytär tulee kohta töistä ja on sielä tyttären mies... Öööh Paha maa..

-        Mitäh? Ei ole paha maa. Tämä maa on minun tai oikeastaan se on nykyisin postilaitokselle                 menetetty maa kun käskivät laittaa nuo postilaatikot tohon tontille.

-        Eikun tässä on paha maata.

-        Ahaa.. kääntykääs vähän…. No niin teillähän oli käpy selän alla, onko nyt parempi?

-        Juu on, sinä oot hyvä poika.. Onkos se käki kun kukkuu?

-        No eipä ole, kyllä se on tuo naapurin pieni valkoinen koira ku haukkuu.

Tsiisus Onneks Tappi ajo samassa pihaan ja huomas meidät siinä postilaatikoilla. Kun Tappi tuli siihen viereen niin mummo säikähti:

-        Hui, kukas se on tuo tappajan näköinen mies?

-        Heh no ei ole mikään tappaja, se on kuulkaas meidän taksikuski.

Jep Tappi aukas auton oven toimien kuskina  ja  tää mies hevosena kantaen mummon volvon kyytiin takapenkille. Hypättiin itse etupenkeille, silloin mummo sanoi.

-        Nyt kotia kohti, uskomaton seikkailu ja taxi vielä kuljettaa kotiin!

-        Joo, pidä huivista kiinni Tatjana, nyt nimittäin mennään.

Kun tultiin perille ja oli mummo pihalla autosta, niin ajattelin , et pitäähän tää saattokeikka hoitaa loppuun asti ja tarkistaa onko talossa joku mummoa vastaanottamassa vai onko se yksin kotona. 2 kertaa painoin ovikelloa ennen kuin mies tuli avaamaan oven, Sanoin sille:

-        Arvaa kuka tuli päivälliselle?

Se katsoi mua hetken hämmästyneesti

-        Siis mitä?

-        Niin onko sulta mitään kadonnut?

Silloin se huomasi sen mummon siinä mun takana ja sanoi:

-        No siinähän se on se 100 vuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi.

Kun oli saatu mummo kotiin ja auto korjattua, niin poika soitti ja kertoi, et varkaat on vienyt kilvet mun autosta, joka on sillä lainassa. Koska kyseessä on mun auto niin kysyin, että josko nyt olis kuitenkin ollu asialla ihan meidän kotosuomen lahjomattomat poliisit? No sielä luurin toisessa päässä pojan vieressä seiso sen kummisetä ja kun sekin vakuutti, että pahat pojat on ne kilvet vieny, niin en enää epäillyt etteikö asialla olisi ollut joku Rosvo Roope. 

Voihan saatana! Miks aina minä? Kerran käväistessäni R-kioskilla multa on puhallettu 60 sekunnissa koko auto. No toisaalta parempi et vietiin kilvet ku koko auto, onhan tää kuitenkin paljon pienempi puhallus. Tai ”kolmaalta” olis ne oikeestaan voinu koko autonkin viedä niin olisin päässy yhestä romusta eroon. Mullahan on pihassa oikea romuautojen varasto,  jos musta jää joskus pojille jotain nii varmaa just romuautoja.

Poliiseja epäilin kilpien viejiksi siksi, että ne on vieneet multa kilvet varmaan seitsemän kertaa. Hmmm, seitsemän! tosta mulle tulikin mieleen, et kerran mulla oli 7 paikkainen auto. Silti meillä oli usein ylimääräisiä kyydissä kun sillä ajeltiin. Kerran kun poliisi pysäytti meidät. Aattelin hämätä sitä, ettei se tajuaisi meillä olevan liikaa porukkaa kyydissä mä kysyin:

- Pysäytittekö meidät siksi kun ajeltiin pala ulkona? (siis käsivarsi ulkona varmaan joka toisella kyydissäolijalla). 

Se kyllästyneen näköinen poliisi sano mulle  

-just, just ja nyt kautta niiden ulkona roikkuvien allien 8. matkustaja heti ulos autosta!

Eihän siin sit mikään auttanu, piti kääntyy kattoo takapenkille, et kuka laitetaan pihalle. Systerillehän se sit tuli äkkilähtö autosta, mut eihän siitä ollu ku kymmenisen kilsaa kotio.

Mut tää tän kertanen tapaus. Selitin suu vaahdossa pojalle:

-      Eihän se oo oikein et tää desperado selviää ilman että sille seuraa rikos ja rangaistus kun se näinkin vakavan rikoksen on tehny! pitää tehdä rikosilmoitus! Mulla on huomen aamusta hommia mutta sen jälkeen täytyy suorittaa hyökkäys poliisiasemalle 13 aikoihin iltapäivällä sitä ilmoitusta tekemään.

Siihen poika vastas, et herääppäs nyt pappa tälle vuosituhannelle, mä tein sen jo netissä.

Illalla ei meinannu uni tulla kun oli ollut niin rankka päivä. Kattelin ensin uutisia ja säätiedotusta jossa se säämies lupas aurinkoista ilmaa seuraavalle viikolle, niinpä tietystijust kun mun loma loppuu! Missä se on se sademies, joka lupas vaan vesisadetta koko mun loman ajan? Ei vieläkään nukuttanu, mut ei se haitannu mä tykkään katella elokuvia. 

Ne oli laitakaupungin valot sammunu jo ajat sitten kun mä siinä yön kuumuudessa makasin sohvalla telkkuu tuijottaen. En muista mikä se oli se viimenen elokuva, jonka aikana rupes silmä lupsaa, mut raahauduin siitä omaan punkkaan nukkumaan. Olis se ehkä uni tullutkin, mutta missä oli  hiljaisuus? Ensin joku valkohäntä peura kolisteli ikkunan takana ja koiran kynnet ropis lattialla kun se kuljeskeli pitkin kämppää. Helvata! ensin häisitree ihmiset ja sitten eläimet! pitäskö musta nyt vielä yön pimeän puolella tulla kauriinmetsästäjä ja koirankynnen leikkaaja? Jossain vaiheessa kuitenkin nukahdin mutta vain hetkeksi. Yleensähän se on nouseva aurinko, joka mut herättää, mutta nyt se oli lehdenjakaja. Pitikö senkin paukuttaa sitä postilaatikkoo? Kas kun ei vielä vanhasta postiluukusta kuulunu öinen huuto: sinulle on postia!

Nousin sitten ylös kahvin keittoon ja lukemaan lehteä. Tulipa sitten katottua auringonnousukin, sitä katellessa  tuli mieleen et on tää vaan sairaan kaunis maailma.

Ps. facebookissa https://www.facebook.com/Vekanpaa sivullani on tähän tekstiin liittyvä kilpailu. Kilpailussa on palkintoina kirjoittamiani kirjoja. Mene sivulle ja osallistu jos kiinnostaa.

Voiko tätä syödä?

Tuli nälkä! Aattelin tehdä hedelmäsalaattia. Ei ollu kaapissa ananasta joten menin kattomaan, josko äitin kaapeista löytys.

Löyty yks purkki, mutta siin oli päivämäärä 20.10.2014. En sit syöny. Äite kyl sanoi ettei ne miksikään mene ku ovat tyhjiössä siel purkissa. Kysy viel, et lukeeko siinä parasta ennen? Mä sanoin et ihan sama mitä siinä lukee mut päivämäärä on menny jo 3v. sitten. Meinasin laittaa sen purkin takas kaappiin, säilöäkseni sen jälkipolville, mutta äite sano että älä sitä nyt enää sinne laita vaan avaa se!

Siis se purkki oli niin vanha ettei siinä mitää repäisyrengasta ollu. Pienen epäilyn vaallassa kaivoin esiin purkinavaajan. Sanoin viel äitelle, et mitäs jos tää haisee ku hapansilakka? No avasin sen kuitenkin ja ei se ny niin kauheelle haissu. Mutsi sano mulle, et maista sitä. Mä totesin heti et en helvetissä maista... maista ite. No, se maisto ja sanoi et ei nää ny erikoiselle maistu, millehän se tuore ananas maistuu? Sitten se sano vielä et olis pitäny syöttää tää jo isälles. (isä kuoli kaks vuotta sitten).

Multa jäi kuitenki se hedelmäsalaatti tekemättä, joten täytyi tyytyä jugurttiin ja banaaniin.

Verissä päin tulee teidän golffia pelaaman!

Turha tulla mulle sanoo, et golf on vaan peli. Ei se oo vain peli, se on vakavasti otettava asia. Oikeestaan mitään muuta ei voi ottaa niin vakavasti ku golffia, tai no ehkä sitä usein mainittua puutarhanhoitoa. 

Lisäksi toi golffi on merkillinen peli! Just kun sä luulet et nyt tää alkaa sujuu ja tuntuu olevan jollain lailla hallussa niin sulta katoaa ote siihen ihan täysin. Joo joo, niin se vaan menee. tiedät osaavasi mutta et vaan osaa, luulet osaavasi mutta et vaan osaa, haluaisit osata mutta et vaan osaa, Pelikaverit kehuu sun svingiäsi ja lyöntejäsi ja ihmettelee, että kuinka sun tasotus voi olla niin korkea (mulla 18,0), mutta et vaan osaa. Se nyt on vaan niin, että se on ihan yks lysti kuinka kauniilla svingillä sä sen pallon sinne mettään lyöt, se on silti siellä mettässä. Niin ja jos se ois vaa mettässä, mutta kun se on mettässä jossain kiven kolossa tai puun takana, eikä sitä pääse sieltä enää ilman rankkua lyömään eteenpäin. Samalla se sun ryhmässä pelaava kasikymppinen pappa tönii sitä omaa palloaan semmosilla lyhyillä töppölyönneillä eteenpäin ja kun ne pallot saadaan lopulta reikään, niin se pappa on voittanut sut kahella lyönnillä ARGH! Niin ja seuraavalla väylällä sama sitten tietysti toistuu. ARGH!

Perjantaina olin pelaamassa, peli kulki ihan normaaliin malliin, eli ei kulkenu ollenkaan. Kutos väylällä alko sitten vielä sataa kaatamalla. Ooteltiin siinä tiipaikan katoksessa hetken aikaa pahimman sateen loppumista ja kateltiin samalla kun sokerista olevat pelaajat poistui kentältä klubia kohti sateenvarjojensa alla. Aateltiin et eipä tarvi enää odotella ennen lyöntiä, kun ei siel oo kohta muita hulluja pelaamassa ku meidän ryhmä. Mut turha luulo sekin kyllä niitä sateessa kepillä palloa hakkaavia hulluja riittää. Kasiväylällä kun olin kärryni luona sateenvarjon alla huomasin et siihen mun kärryn korttiboksin kannelle tippui kirkkaan punasia pisaroita. Vähänkö mä säikähin! Meinasin et oonko mä huomaamattani lyönyt svingatessa itteeni mailalla päähän (sekin multa kyllä varmaan onnistuis) ja nyt tippuu otasta verta. Mutta sit tajusin et se onkin vaan se mun kilpailusta saamani punainen lippalakki, joka päästää väriä. Mitää muuta mä en oo voittanukkaa, ku sen lippalakin ja ny selvis et sekin on sekundaa. ARGH! Ihme kyllä sen sateen myötä se mun peli alkoi jotensakkin kulkemaan ja lopulta huomasin et olin käyttänyt kierrokseen 101 lyöntiä. Joo huonostihan se on mut paremmin kuin on viimeaikoina mennyt.

Eilen illalla sitten mietin et, toi miten nyt oon pelannu on se mun oikee pelaamisen taso. Mä vaan luulen olevani parempi ja osaavani. Päätin et enää en luule mitään, enkä välitä muitten luuloista vaan pelaan tyytyen tohon tasoon joka tasotuksena on jotain 25. Tänään menin sitten pelaamaan ja pelasin kesän parhaan kierroksen 93 lyöntiä (vaikka tössin taas pari väylää) tasotus tippu ja on nyt 17,4. Eli pitääkö mun nyt taas alkaa luulemaan et vielä tää alkaa sujua? ARGH!

Kaikki oli hyvin vielä ykköstiillä

Tää juttu tuli mulle mieleen kun ajelin pois golfkentältä ja mun piti laittaa autossa lämppäri päälle, kun tuli kylmä. Mähän ostin keväällä itselleni uuden auton, tai siis vanhahan se auto on mutta mulle uusi. Yksi tärkeimmistä kriteereistä autoa hankkiessa mulla oli, että siinä pitää olla ilmastointi. Taikka ei sillä mulle itelle ollut alun perin paljonkaan väliä, mutta kun kaikki läheiset ja tutut mulle vakuutti, että täytyyhän autossa ilmastointi olla, niin piti semmonen hankkia.

Ostin jokaisen optimistin toiveauton, siis sellaisen jossa on ilmastointi. Nyt oon sitten ootellu koko kesän sitä hellepäivää, että saisin laittaa sen ilmastoinnin päälle. Kyllä se on kuulkaas tääkin kesä ollu semmonen, että webasto (lisälämmitin) olis ollu paljon parempi lisävaruste ku ilmastointi. Vai voiko sen ilmastoinnin avulla kuivata samalla märkiä sukkia ajaessaan? Tosin mähän ajan noilla autoillani aina sen 15 vuotta, joten toiveissa on et siihen ajanjaksoon osuu joku kuumempikin kesä, tai ainakin pari kolme hellepäivää. 

Mitä tohon otsikkoon tulee niin oltiin tänään Paten kanssa golfaamassa Koski-golfissa Kuusakoskella. (Ihan kiva kenttä suosittelen). Ei tää mun juttu kuitenkaan tällä kertaa itse pelaamisesta kerro, ei siinä edes olis mitään kerrottavaa, pallot lenteli sinne tänne ihan niin kuin ennenkin. Se mistä haluan kertoa on, että miten ihmeessä yhteen golfkierrokseen voi mahtua niin monenlaista säätä?

Ykköstiillä patsasteltiin reteesti t-paidoissa, sortseihin ei sentäs kukaan ollu uskaltautunut pukeutua, sillä mennäänhän nyt vasta heinäkuun alkupuolta. Ei keretty väylää pelaamaan loppuun kun piti kaivaa tuulitopparipusero siihen t-paidan päälle. Väylä tai kaks kun oli pelattu piti sitten kaivaa villaneule ja laittaa sekin sinne tuulitopparin alle. Sitä päällimmäistä sai sitten pukea päälle ja ottaa pois kun välillä tuli kylmä ja kohta oli taas kuuma. 

Kasiväylällä alkoi satamaan, joten piti kaivaa bägistä sadetakki ja sateenvarjo. Niitä sadekuuroja sitten kesti noin tunnin verran jolloin sai pelata sen sadetakin ja sateenvarjon kanssa (siis päälle ja pois). Koleeta ja tuulista oli kokoajan, joten se perussää ei sentäs mihinkään muuttunut. Hankalaahan se tietysti on pelata kun on tavaraa päällä kuin Michelinukolla, hyvä kun saa käsiä koukkuun, tosin ei siinä oikeaoppisessa golfsvingissä kädet olekkaan koukussa mut haittaa se liika vaatetus pelaamista ja oikeestaa tossa määrässä se haittaa jo kävelyäkin. 

Loppupuolella kierrosta mä ihmettelin yhellä viheriöllä puttiasentoa ottaessani, et miten mun ote mailasta tuntuu niin oudolta ja huomasin, et mullahan on sormet melkein jäässä. Siis kyllähän mulla on rukkaset siel golfbägissä, mut ei kai niitä ny heinäkuussa voi käyttää? Tai pakko sanoa, et jos olis ollu kierrosta enemmän jäljellä niin olisin ne rukkaset esille kaivanut. 

On se nyt saatana, et mennään heinäkuuta ja ei meinaa tarjeta golfkentällä. Kohta mä lisään sinne omaan bägiini varmuudenvuoksi myös lumilapion. Öööö laskettaskohan se muutes mailaksi? Kierroksella ei saa olla mukana kuin 14 mailaa, joten en mä taidakkaan lisätä. Täytyy lopuksi kuitenkin todeta, et on se golffaaminen kuiteskin niin hauskaa hommaa, et kyllä mä sitä pelaan, vaikka  sukset jalassa jos tarves vaatii.

Mikä sun nimi on?

Luin Iltasanomia jossa oli juttu Timo Virtasista. Ei sillä, että se olis jotenkin erikoinen nimi, itseasiassa se on Suomen yleisin kokonimi miehillä. Niitä Timo Virtasia oli muistaakseni 267 kappaletta. Huomattavasti oudompi ja erikoisempi olis esim. se Leevi and the Leevingsin lanseeraama Laura Jenna Ellinoora Alexandra Camilla Jurvanen.

Oikeestaan se asia mistä mä haluun teille kertoa, liittyy juurikin tuohon etunimien erikoisuushakuisuuteen, jota vanhemmat tavoittelee nimetessään jälkikasvuaan. Muahan tää nimeämiskäytäntö purasee varsin syvältä, koska mähän en muista tavallisiakaan nimiä, saatikka sitten kaikkia Tytteleitä, Hiisejä, Hottentotteja ynnämuita, joita vanhemmat suuressa viisaudessaan ovat lapsilleen nimeksi (lue taakaksi) antaneet. Onhan se kiva kun lapsella on nimenä esim. Nuppu mut ei se oikein sit sovi aikuiselle naiselle. Sikstoiseks eiks se Nuppu oo lehmän nimi?

  

Siinä erikoisen nimen antamisessa on vaan se juttu, että kun keksit jonkin mielestäsi hienon ja erikoisen nimen, niin samaan aikaan sen on "keksineet" sata muutakin onnellista uuden tulevan veronmaksajan maailmaan saattanutta vanhempaa. Kohta tuletkin huomaamaan, että se niin ainutlaatuiselta tuntunut nimi onkin kaikkein yleisimpiä ristimänimiä ko. vuonna. Toisaalta ehkä se erikoinen nimi on kuitenkin helpompi muistaa, kuin olisi se kaikkein yleisin. Siis jos sulla on tutuissasi kolme Jaria ja yks Kari, niin miten hitossa sen muistaa kuka se Kari on? Tai oikeestaan tietystihän sen muistaa, mut pitääkö ne muut nimetä mielessään Jariykkönen, Jarikakkonen ja Jarikolmonen? Vai olisko parempi jos nimeäisi ne esim. HeiJari, Veijari ja PulJari? Meilläkin on kalaporukassa PikkuMiro ja IsoMiro. Nimet "annettiin" 7v. sitten, jotta erotetaan keskusteluissa ketä tarkoitetaan. Nyttemmin siinä on käynyt niin, että PikkuMiro on 25 senttiä pitempi ja min. 20 kiloa painavampi kuin IsoMiro. Onhan se vähän koomista, mutta silti nimet on pysyneet edelleen samoina.

Yks tapa keksiä erikoisempi nimi on vääntää vanhasta nimestä uus versio. Mulla on kolme toisistaan tietämätöntä kaveria, jotka aikoinaan keksiessään pojalleen nimeä antoivat nimeks Tino. Kun sit kysyttiin, että mistä moinen nimi niin sanoivat, et kun oma nimi on "Jari" niin halusin pojalle vähän erikoisemman ettei koulussa samalla luokalla oo toista. No mites siinä sitten kävi? Kohta on varmaan Tino Virtasia on enemmän kuin Timo Virtasia, mut ei siinä mitään Tino on kyl kiva nimi, muttei se enää kovin harvinainen ole, taitaa nuorilla olla se Timo paljon harvinaisempi.

Oikeestaan toi nimen "vääntö" ei oo ollenkaan huonompi idea. Näin jälkikäteen ajatellen olis pitänyt munkin nimetä poikani nimillä Hesus ja Ristus, ei olis ollu varmaan koko koulussa saman nimisiä heppuja. Olis siitä ollu sekin hyöty, että jonain aamuna kun ne taloissa kiertelevät ja häiriköivät lehtikauppiaat ilmestyy taas oven taakse, vois niiden kanssa käydä seuraavan keskustelun.

-         Haluttais tulla kertoo sulle Jeesuksesta.

-         Jaa, mitäs se poika on nyt tehny?

-         ???

-         Nii että mitä se meijän Hesus on tehny?

-         Eikun me haluttas kertoo sulle Kristuksesta.

-         Jaa, sekö onkin siis se meijän vanhempi poika kyseessä?

-         ???

-         No sanokaa nyt, et mitä helvettii se meijän Ristus on taas tehny?

-         Siis Jeesuksesta Kristuksesta haluttais puhua.

-         No se ei oo meijän poikii, nyt teillä on väärä osoite.

 Sitten vois kiskasta oven kiinni ja jättää sen piruntorjuntapartion sinne keskenään ihmettelemään, et mitähän tässä nyt oikein tapahtui.

Vappujuhlat

Ok, tää tulee vähän myöhässä, mutta kun meni niin kauan aikaa juhlista toipumiseen. Uskokaa tai älkää niin minutkin kutsuttiin vappuna juhliin, tai en mä ihan varma oo kutsuttiinko mua, mutta menin eukon siivellä. Yleensähän mä en kotokellarista mihinkään liikahda.

Juhlien emännän (Jossu) toiveena oli, että vieraat pukeutuu juhlavasti mutta vapaasti? Ööö siis miten se menee? Mä kun en ole mikään bilehile, niin jo tää ensimmäinen tehtävä oli mulle hankala rasti. Pakkohan se oli kuitenkin yrittää, joten etsiskelin vaatekaapistani, josko löytäisin sieltä sitä kuuluisaa parempaa Seppälää päälle pantavaksi. Niin ja kun mut kerrankin johonkin kutsuttiin, niin päätin törsätä kunnolla juhlalookkiin ja kävin ostamassa kamman. Saattaa mennä toi kampa jatkossakin käyttöön, kun se nyt tuli kerran hankittua. Eli kavereille tiedoksi, kyllä se luultavasti oon minä, jos joku vastaantuleva tyyppi minulta näyttää, vaikka sen hiukset olisikin jotensakin järjestyksessä.

Juhlathan toimi nyyttäriperiaatteella ja pakko sanoa et hyvin tarjoilut onnistu, todella harvoin tulee ravintolassakaan syötyä yhtä hyvin. Muutenkin oli juhlapaikan puitteet kunnossa, oikeestaan oli vähän liiankin hienoa tämmöselle pommisuojassa kasvaneelle hepulle. Sielähän oli niin hienoa, etten mä oikein alkuunsa uskaltanu mihinkään liikkuakaan, etten vaan vahingossa riko mitään. Ajattelin jo että alan pelaamaan nurkkajussia, niinku yleensä juhlissa  teen. Sen pelaaminen menee niin, että menen kauimmaiseen nurkkaan istumaan ja seurailen siellä hiljaa istuen muiden juhlimista. Mutta paikalla oli niin hulvatonta porukkaa, että tempasivat mut sieltä nurkasta mukaansa. Jotkut vielä väittää, etteivät insinöörit mukamas osaa juhlia! Meitä oli sielä peräti kolme inssiä ja silti kaikilla oli hauskaa, niin ja tuntu ne paikalle eksyneet naisetkin viihtyvän. Eli puhuttiin sielä muustakin kuin Subarun kampiakselin asentotunnistimen säätökulmista, vaikkakin olihan toi kampiakseliasia ensin selvitettävä, kun kerran tekniikan ihmisiä oli koolla.

Kaitsu toimi seremoniamestarina, tai siis kuoronjohtajana. Tai no itseasiassa se toimi myös kuorona, jota Maija vähän säesti naisäänellä. Kivahan sitä yhteislaulua on kuunnella, siis nimen omaan kuunnella, Toi julkisesti laulaminen on mulle vähän sama ku alasti hiihtäminen, enhän mä semmosta kehtaa tehdä. Vaikka voishan sitä joskus repästä ja kokeilla, siis sitä alasti hiihtämistä. Kovasti oli tuttuja ne Kaitsun valitsemat laulut. Mä muistan niitä kuulleeni joskus lapsuudessa. Jos joku ei tiedä, niin mähän oon reilut 50 vuotta vanha, joten nyt oli vähän vanhempia tavaraa tarjolla. Viisaammat sanoi, et ne oli ikivihreitä, mä en oo ihan varma oliko niissä enää mitään väriä jäljellä.  

Sen verran oli rentoa meininkiä, että mullakin äidiltä peritty uteliaisuus voitti ja läksin kiertelemään paikkoja. Mun äitihän on niin utelias, et sen täytyy saada tietää kaikki bussiaikataulutkin, vaikka se ei olis edes mihinkään menossa. Eli samanlaisella uteliaisuudella läksin minäkin liikkeelle. Siel oli kuulkaa mielenkiintosta tavaraa! Mullahan on pakottava halu tietää mikä on jonkin näkemäni oudon esineen käyttötarkoitus, joten piinasin Jounia (juhlien isäntää) jatkuvilla kysymyksilläni. En tiedä, että siitä mun kyselystäkö se Jouni sen idean nappas, vai oliko se jo etukäteen suunniteltu ohjelmanumero, mutta seuraavaksi pidettiin valehtelijoiden klubi sen vanhan TV-ohjelman malliiin. Siis sen ohjelman jossa se Hekuli teputteli (tanssi stepaten) viemään outoja esineitä raadille ja raatilaisten piti sitten kertoa mikä ko. tavara on. Klubin vieraan tehtävänä oli arvata kuka puhuu totta ja kuka valehtelee. Eli pidettiin valehtelijoiden klubi, jossa Jouni toimi Hekulina ja teputteli tuomaan raatilaisille mitä oudompia tavaroita, joista se ei osasta varmaan itekkään tienny mitä ne on. Jokainen kertoi vuorollaan mikä tavara on ja yhdessä arvailtiin tieskö kukaan oikein. Porukka heittäyty hyvin mukaan ja saatiin nauraa vedet silmissä.

Aika kulu niin rattosasti, etten huomannu pitää edes lakisääteisiä tupakkitaukoja, mutta kävin kuitenkin harvakseltaan parvekkeella röökillä. Katsellessani sieltä partsilta alas kadulle mä huomasin siellä Katen. Se seiso selin muhun, mutta kyllä mä sen tunnistin. Se näytti kaiken lisäks keikuttavan mulle takapuoltaan. Tosin en tiedä kuinka se Kate olis mulle pehvaansa heiluttanu, ku sehän on patsas, kerrottakoon nyt vielä tarkemmin, et se Kate on Mannerheimin hevonen. Mä siis seisoin parvekkeella katsellen takaa Mannerheimin patsasta ja sen hevonen näytti heiluttavan mulle peräänsä! Öööö, kyllä se muutes oli varmaan se parveke joka siinä heilui vaikka saatto se olla se runsaasti nauttimani vappusimakin joka aikaansai tuon heilumisen.

Kaikki hauska päättyy aikanaan ja niin ne päättyi nuo juhlatkin. Onneks taksi haki melkein hissin ovelta, niin selvisin kotia asti.

Kiitokset vielä Jounille ja Jossulle mukavista juhlista. Tuun toistekkin jos kutsutaan ja saatan tulla vaikkei kutsuttaskaan, niin ja eikös teillä ollut se yks huone tyhjillään, voinko mä muuttaa sinne?

Ajankohtaista taas kerran.

Joku teistä voi saada dejavu kokemuksen tätä lukiessaan ja on ihan oikeessa. Mä kirjotin tän facebookkiin 2 vuotta sitten, joten joku teistä on saattanu lukee tän aikasemminkin. Tosin silloin peukuttaneita oli kymmenkunta, joten ei niitä lukijoita kovin montaa ollut. Aattelin julkaista nyt uudelleen, josko saisin toiset kymmenen lukijaa, tai ehkä ne viimekertaiset kymmenen lukevat uudelleen.

Itse tätä läpilukiessani, huomasin et mulla pääsiäisen viettoon kuuluu olennaisena osana auton korjaaminen ja niin oli tänäkin vuonna. Edelleenkin mua hämmästyttää toi nettikauppojen toimivuus noissa varaosien toimitusasioissa ja tuo allaoleva pätee edelleen.

________________________________________________

Hyvä posti!

Ainakin joku laitos tässä maailmassa sentään toimii, ja se laitos on posti! Tarkemmin sanottuna saksan posti DHL.

Tilasin Meseen uuden jarrusatulan netistä ja DHL toi sen minulle muutaman päivän kuluttua kotiin! No väärä osahan se tietysti oli, mutta eihän se ollut DHL:n vika. Lähetin osan takaisin kolme ja puoliviikkoa sitten DHL:n palautuksena ja se on ollut perillä toimittajalla melkein samat kolme viikkoa. Rahoja en kylläkään oo saanut vielä takasin mut eihän sekään oo DHL:n vika!

No kiirehän sillä auton korjauksella silloin tietty oli ja niinpä tilasin uuden osan samasta kaupasta, se tapahtu pääsiäisviikon maanantaina. Mietin et saankohan mä sen ennen pääsiäistä, et pääsisin korjaamaan sen auton sitten kirkonmenojen aikana. 

DHL:n seurannasta näin, et paketti oli Lionissa ranskassa, seuraavana päivänä näytti jo olevan Leipzikissä saksassa. Hitto mun auton jarrusylinterikin on siis nähny enemmän maailmaa kun mä! Tai no paljonko se nyt sieltä paketista näkee? Keskiviikkona iltapäivällä sit mietin, et missähän se mun jarrusylinteri nyt matkaa? Kattelin DHL:n pakettiseurantaa töissä. Sielä luki, et paketti oli luovutettu vastaanottajalle Lahdessa klo 15.30.

Eli kyl toi DHL toimii ja kyl samaa vois sanoa siitä nettikaupastakin, kuhan vaan saisin rahat siitä palautuksesta takasin.

________________________________________________

Loppukaneettina voin kertoa, et sain tuolloin rahat palautuksena tililleni. Niin ja tänäkin vuonna viikkoa ennen pääsiäistä tilaamani osat olivat DHL:n kotiin kantamina perillä hyvissä ajoin ennen pääsiäistä. 

Kuolenko mä nyt?

Perkele! tää mun heikkonäköisyys, josta oon teille jo aijemminkin kertonu, alkaa olemaan mulle jo hengenvaarallista!

Tää juttuhan lähtee siitä, että mä oon nyt laihdutuskuurilla. Nii ja joo, en oo silti nälkään kuolemassa, joten teijän ei tarvi alkaa ranskanleipää heittelee mun kulkureiteille. Tähän mun kuuriin kuuluu oleellisena osana rahkan syönti. Mä oon nyt viimeaikoina ostanu ja syöny sitä niin paljon, et ne joutu tossa lähi Salessa tuplaamaan niitten tukkuun tekemät rahkatilaukset.

Eihän se rahka mitään herkkuu ole kun sitä täytyy päivittäin kiskoa. oonkin huomannut sen olevan helpointa toimittaa ohi kaulaportin tekemällä siitä smoothieta. Niitähän on kuulkaas tullu juotua runsaasti viimeaikoina. Se hyöty siitä smoothien tekemisestä on, et kerrankin tuolta pakkasesta kuluu niitä marjoja. Nyt ei tarvi ens syksynä heittää sieltä vanhoja pois uusien tieltä niinku yleensä. Eilen loppui ne viimekesänä kerätyt mustikat ja mun piti siirtyä  toissavuotisiin.

Ekaa kertaa mustikoita pakastaessa mä en ollu vielä oikein kartalla, miten se pakastaminen pitää tehdä, Sen takia ne ei ollu sillai irtonaisia, vaan enemminkin jokainen pussillinen oli semmonen musta yhtenäinen jääkimpale. Saattaa siihen muotoon tietty olla syynä se aikakin, jonka ne on pakastimessa lojunu. Niitä mun piti kuitenkin saada 150 grammaa  sinne smoothien joukkoon.

Enhän mä saanu siitä kilon teräsjäämöykystä  irtoomaan mitään, vaikka sahasin sitä vartin leipäveitsellä. Ajattelin jo läteä hakemaan pokasahaa autotallista, mutta päätin vielä kokeilla, et lohkeisko se jääpala jos napautan sen terävästi pöydän reunaan. Sillä mustikkapussilla mä olin hakkaamassa keittiöpöytää päreiksi, kun eukko tuli koiran kanssa lenkiltä. Se sanoi:

- Kauhee meteli, mitä ihmettä sä touhuut? Ulos saakka kuuluu semmonen pauke, ettei koira uskalla tulla ovesta sisälle.

Selvitettyäni sille asian, se kysyi:

- Miks sä et laita niitä hetkeks mikroon sulamaan? 

Sillähän se hoitu ja sain lopulta sen 150 grammaa irtoomaan siitä möykystä. Loput mustikat laitoin lautasella jääkaapin ylähyllylle. 

Sen valmistamani smoothien mä vedin välipalana seuraavana päivänä töissä. Töistä tulessa kun avasin jääkaapin, niin se mustikkalautanen osu mun silmiin ja huomasin, et niitten mustikoitten sivussa oli jotain ruskeeta limaa! Ei helvetti! Onko ne menny pilalle lojuttuaan liian kauan sielä pakkasessa? Otin siitä pienen kasan ja laitoin suuhuni, sylkäistäkseni sen samassa ulos. 
Ei saatana ollu mustikoita!

Hetken aikaa niitä "mustikoita" tutkittuani, tajusin niiden olevan korvasieniä. Mä olin vaan luullu niitten olevan yhteen jäätyneitä mustikoita. Enää en ikinä ota mitään pakastimesta laittamatta silmälaseja päähäni! 

Saman tien mulla alko mahassa kipristelee ja tuli mieleen, et kuolenko mä nyt? Mähän oon oon syöny myrkyllisiä sieniä! Olin jo menossa vessaan, työntääkseni sormet kurkkuun oksentaakseni ne pois kun muistin, et mähän ryöppäsin ne silloin yhtenä äitienpäivänä ennen pakastamista, niinkuin siinä ekassa kirjassani teille kerroin.

Näin jälkikäteen ajatellen, ei se muutes ollu ollenkaan pässimmän makusta se korvasienismuuthie, kannattaa kokeilla.

Kännissä ei kannata päivitellä

Mähän tietysti seuraan miten näitä mun höpinöitä käydään lukemassa. Siis mulla on blogissa seuranta, josta näkee kuinka monta tyyppii on käyny lukemassa minkäkin jutun. Tai mistäs mä tiedän luetteko te niitä, mutta ainakin sivulla on käyty.

Mä oon seuraillu niitä lukijamääriä siksi, että tiiän viittiikö näitä tarinoita tänne kirjotella. Eli sitten kun täälä käy enää yksi lukija, niin on sama kun lyön sen paperin suoraan eukolle käteen ja sanon, et lue siitä.

Koko tää juttu tuli mieleen, kun mun lukijamäärä on nyt vakiintunu noin sataan, riippuen siitä mihin aikaan mä niitä faceen jaan. Mutta viimesellä jutulla (Tarviiko kukaan silmälaseja) on lukijota kuutisenkymmentä. Siitä sen näkee, että kännipäissään keskellä yötä ei kannata mitään päivitellä! Tai kannattaa päivitellä muttei blogia! Seuraavaks ku ryyppään niin mä päivittelenkin vaikka maailman menoa eukolle, kun se koittaa nukkua.

Ei vaineskaa, en mä näitä koskaan kännipäissäni kirjottele, mulla on silloin muutakin tekemistä. Suurin osa mun lukijoista tulee tosiaan facesta, ja sinne ei kannata mitään jakaa yöllä, kun se tarina hukkuu jokaisen seinällä sinne muitten sekaan. 

--------------------------------------------------------------------------------

Minkähän takia mä tänkin jutun kirjoitin? 

Jos joku haluu lukee jotain vanhempia juttuja, niin tostahan ne löytyy bogiarkistosta sivun oikeesta reunasta.

Mietin tässä, et pitäskö tätä julkasta ollenkaan, mutta eihän näissä mun höpinöissä oo koskaan päätä taikka häntää, joten antaa mennä vaan.

Hyvää viikonloppuu vaan kaikille.

Tarviiko kukaan silmälaseja?

Enhän mä mikään syntymäsokee oo, vaan mä oon tässäkin asiassa myöhäisherännyt. Siis mä näin kyl yli 45 vuotta ihan hyvin ja oon opetellu vasta viimevuosina olemaan näkemättä. Paremmin oon onnistunu olemaan näkemättä asioita,jotka on käsinkosketaltavissa, niinku esimerkiksi sanomalehtee, tai näänhän mä tietysti sen lehden, mut en mitä ne on siihen musteella tuhrinu.

Tänään kun oltiin Paten kanssa avaamassa golfkausi, niin huomasin, et nyt mä oon nyt vihdoin oppinu  olemaan näkemättä myös kauempana olevia kohteita. Ei se Patekaan tosin sen paremmin nähny ja kun peliryhmässä ei yhtään näkevää ollu, niin yhessä sielä sit arvailtiin, et mihinkähän ne meijän pallot katos.

Nyt kuitenkin telkkua katsoessa tuli mainoskatkolla semmonen silmälasimainos, jossa sanottiin et sais kahet lasit yksien hinnalla. Siin mainoksessa oli kaksossisaruksia mallaamassa meitä puolsokeita. No mulla kun ei kaksoissisarta oo, niin oliskohan täällä ketään kenellä olis tarvrtta 2,5 vahvuuksisille laseille? Voitas ostaa kimpassa, niin saatas tavallaan puoleenhintaan kumpikin ne omat lasit.

Tosin mä oon niin kova hukkaamaan noita laseja, et olis varmaan hyvä olla kahet lasit, niin vois sitten laittaa ne toiset päähän kun pitää ettii niitä ensimmäisiä. Eli unohtakaa koko juttu mä ostankin ne molemmat itelle.

Meinas revetä perrr...

Mä en tiennykkään et mulla on täällä töissä sähköpöytä! Mut toisaalta, enhän mä ookkaan istunu vasta ku 5 vuotta tän pöydän ääressä. Jokatapauksessa, mulla on siis sähköpöytä, joka nousee ylös nappia painamalla. Tää asia ilmeni mulle nyt kun yks työkaveri tuli kyseleen multa neuvoa yhteen excel-hässäkkään.

Just kerkesin sille vastata - et juu... en osaa neuvoa.
Kun se nojas vahingossa tossa pöydän sivussa olevaan nappiin jolla tää pöytä toimii. Vähänkö me molemmat säikähettiin, et mitä helvettii nyt tapahtuu kun pöytälevy nytkähti ylöspäin?

 Mun piti sitten kuitenkin vääntää sille työkaverille se exceli, koska siten sain sen nopeemmin ulos mun työhuoneesta. Uloshan se piti saada, koska mulla oli tietysti kiire päästä rauhassa tutkimaan tätä mun pöytää. 

Mä oon joskus nähny telkkarissa mainoksen, missä yks heppu menee makaamaan tämmöselle pöydälle ja nostaa sen ylös. Mulle ei sopinu tommonen testaaminen, kun olis pitäny ensin siivota! Kattokaas kun enhän mä mahdu siihen makaamaan, koska mulla on niin paljon rojua mun työpöydällä. 

Niinpä mä aloin testata siten, että menin tohon pöydän päähän, laitoin jalan pöydälle ja aloin nostaa pöytätasoa. Hyvin se meni, paitsi että kun se nous sinne yläasentoon niin mä en ylettynytkään enää siihen toiseen nappiin, jolla sen pöydän saa laskettua takas alas. Seurauksena oli, että mä en saanut sitä mun jalkaa nostettua poiskaan siitä pöydältä kun olin jo niin mun venyvyyteni rajoilla että meinas perse revetä. (Onneks mul ei oo täl hetkel pukamia!)

Eihän siinä kauan menny, kunnes tajusin etten saa jalkaa ominvoimin  pois pöydältä. Meinas alkaa jo pukkaa hikeä kun aattelin, et mitä mä selitän jos pomo sattuu tulee mun huoneeseen. Onneks kuitenkin tuli toi lähinnä oleva työkaveri. 

Ei sekään  tosin suostunu mua auttamaan, ennenku oli ottanut valokuvan mun ahdingosta, lisäksi se vaati multa lupauksen et kirjotan tästä jutun blogiin. 

Eli tässä tää juttu nyt sitten on kun kerran sille lupasin. 

Loppuun vielä varotuksen sana, eli varokaa tommosia sähköpöytiä, ne on vaarallisia!

HILJAA!

Pomo tuli mun huoneeseen ja sano, et mitä helvettiä sä täällä yksinäs pälpätät, oo nyt saatana hiljaa, hän yrittää pitää palaveria tossa viereisessä huoneessa!

Koitinhan mä sitten olla hiljaa, mutta kun tää mulla juuri käsillä oleva työtehtävä vaatii sujuakseen "ääneenajattelua", niin taisin sitä tehdessäni vielä vahingossa vähän itseäni ohjeistaa.

Kohta se pomo tuli takasin mun huoneeseen jeesusteippirullan kanssa, se repäs rullasta pätkän ja laitto sen mun suun eteen. Pois lähtiessään se vielä sanoi:

- Et ota sitä pois ennenku minä annan luvan!

Nii, toi tapahtu siis eilen! Unohtikohan se koko homman? Kaiken lisäksi se pomo jäi justiinsa sairaslomalle. Sitä tässä mietin, että voisinkohan mä kuitenkin ottaa ominluvin ton teipin pois? Ihan senkin takia ajattelin, ku tänään on ruokalassa lihapullia ja mulla alkaa olemaan aikas kova nälkä. Kyllähän se eilinen vielä meni ja sainhan mä illalla kotosalla juotua vähän mehukeittoa siitä teipin raosta kun käytin pilliä. Eukko kyl taas kerran ihmetteli mun touhuja, mut sekin oli loppujen lopuks  vissiin tyytyväinen ku ei tarvinu kuunnella mun juttuja.

Se mun pomo muutes unohti sen jesarirullan tohon mun pöydälle, niinpä mä korjasin sillä mun työtuolin. Siitä olikin jo pitemmän aikaa toppaukset pyrkiny pihalle.

Eiks tullukkin hieno! Pitäskö mun ny lähettää toi kuva johonkin sisustuslehteen, vai lähettäiskö ennemmin Niksipirkkaan?

Tätä ette usko

Mulla oli taas korjaushommia, tällä kertaa oli vuorossa televisio. Vika oli pieni mutta harmittava, kun laittoi telkun päälle se kuva unohtu jonnekin ja ilmesty siihen ruudulle noin vartin kuluttua.

Eilen sain vihdoin kuvan odottelusta  tarpeekseni ja vaihdoin ne etukäteen varaamani kondensaattorit siihen töllöön. Nyt täytyy myöntää, että pikkasen jännitti kytkiessä uudelleen virtoja päälle, oli nimittäin ensimmäinen kerta kun tuollaisen korjaushomman tein.

Ihmeiden aika ei ole ohi! Kuva sekä ääni tuli heti ja kuvan laatukin oli parempi kuin ostaessa. Jee mun korjaus toimi! Pienen ihmetyksen vallassa aloin sitten koekatsomaan juuri tulevaa Myytinmurtajat ohjelmaa. Kaikki tuntui toimivan hienosta, vain yksi pieni vika siinä tuntui olevan. Epäsäännöllisin väliajoin siihen kuvan päälle hyppäsi infoboksi, joka oli näkyvissä viitisen sekuntia ja sammui. Välillä se tuli minuutin välein ja välillä meni kaksi minuuttia kunnes se taas ilmestyi hetkeksi ruudulle. Niin ja uskokaa tai älkää niin siinä infolaatikossa luki ”Grillikylki”.

Siis mitä helvettiä ”Grillikylki”. Räpläsin niitä kaukosäätimiä ihmetellen, et mikä toiminto siellä oikein on päällä, mutta kun mikään ei auttanu niin tyydyin tilanteeseen ja päätin katsoa sen Myytinmurtajat loppuun. Ensin nauratti se ”Grillikylki”  ja aattelin sen häiriön menevän ohi, mutta kun se luukku hyppäs kymmenettä kertaa siihen ruudulle, niin mua alko vituttaa. Jonkin ajan kuluttua huomasin, että ei sitä telkkua voinu sillai kattoa. Kaiken lisäksi mulle tuli ihan sairaan kova nälkä ja mä oon parhaillaan laihdutuskuurilla. Laihiksella tai ei niin mietin jo et lähen kauppaan  sitä grillikylkeä ostamaan, kunnes viimeisenä keinona sammuttelin virrat telkusta ja digiboksista. Uudelleen käynnistyksen jälkeen se infoluukku ei onneks enää ilmestyny.

Eikä tässä vielä kaikki. Tänään luin lehdestä, että DNA oli tehnyt maksukortin haltioille jonkun testin ja ne olivat lähettäneet sen Grillikylki ilmoituksen TV-lähetyksen mukana sinne telkkariin. Miten helvetissä näin voi sattua? Siis juuri silloin kun mä alan testaamaan, et toimiiko mun korjaama televisio vai ei, niin siellä näkyy se Grillikylki infoboksi! Onneksi ne näytti sitä vain vähän aikaa, muuten mä olisin varmaan purkanut sen television uudelleen, luullessani et se vika oli siinä mun korjauksessa.