Turha tulla mulle sanoo, et golf on vaan peli. Ei se oo vain peli, se on vakavasti otettava asia. Oikeestaan mitään muuta ei voi ottaa niin vakavasti ku golffia, tai no ehkä sitä usein mainittua puutarhanhoitoa.
Lisäksi toi golffi on merkillinen peli! Just kun sä luulet et nyt tää alkaa sujuu ja tuntuu olevan jollain lailla hallussa niin sulta katoaa ote siihen ihan täysin. Joo joo, niin se vaan menee. tiedät osaavasi mutta et vaan osaa, luulet osaavasi mutta et vaan osaa, haluaisit osata mutta et vaan osaa, Pelikaverit kehuu sun svingiäsi ja lyöntejäsi ja ihmettelee, että kuinka sun tasotus voi olla niin korkea (mulla 18,0), mutta et vaan osaa. Se nyt on vaan niin, että se on ihan yks lysti kuinka kauniilla svingillä sä sen pallon sinne mettään lyöt, se on silti siellä mettässä. Niin ja jos se ois vaa mettässä, mutta kun se on mettässä jossain kiven kolossa tai puun takana, eikä sitä pääse sieltä enää ilman rankkua lyömään eteenpäin. Samalla se sun ryhmässä pelaava kasikymppinen pappa tönii sitä omaa palloaan semmosilla lyhyillä töppölyönneillä eteenpäin ja kun ne pallot saadaan lopulta reikään, niin se pappa on voittanut sut kahella lyönnillä ARGH! Niin ja seuraavalla väylällä sama sitten tietysti toistuu. ARGH!
Perjantaina olin pelaamassa, peli kulki ihan normaaliin malliin, eli ei kulkenu ollenkaan. Kutos väylällä alko sitten vielä sataa kaatamalla. Ooteltiin siinä tiipaikan katoksessa hetken aikaa pahimman sateen loppumista ja kateltiin samalla kun sokerista olevat pelaajat poistui kentältä klubia kohti sateenvarjojensa alla. Aateltiin et eipä tarvi enää odotella ennen lyöntiä, kun ei siel oo kohta muita hulluja pelaamassa ku meidän ryhmä. Mut turha luulo sekin kyllä niitä sateessa kepillä palloa hakkaavia hulluja riittää. Kasiväylällä kun olin kärryni luona sateenvarjon alla huomasin et siihen mun kärryn korttiboksin kannelle tippui kirkkaan punasia pisaroita. Vähänkö mä säikähin! Meinasin et oonko mä huomaamattani lyönyt svingatessa itteeni mailalla päähän (sekin multa kyllä varmaan onnistuis) ja nyt tippuu otasta verta. Mutta sit tajusin et se onkin vaan se mun kilpailusta saamani punainen lippalakki, joka päästää väriä. Mitää muuta mä en oo voittanukkaa, ku sen lippalakin ja ny selvis et sekin on sekundaa. ARGH! Ihme kyllä sen sateen myötä se mun peli alkoi jotensakkin kulkemaan ja lopulta huomasin et olin käyttänyt kierrokseen 101 lyöntiä. Joo huonostihan se on mut paremmin kuin on viimeaikoina mennyt.
Eilen illalla sitten mietin et, toi miten nyt oon pelannu on se mun oikee pelaamisen taso. Mä vaan luulen olevani parempi ja osaavani. Päätin et enää en luule mitään, enkä välitä muitten luuloista vaan pelaan tyytyen tohon tasoon joka tasotuksena on jotain 25. Tänään menin sitten pelaamaan ja pelasin kesän parhaan kierroksen 93 lyöntiä (vaikka tössin taas pari väylää) tasotus tippu ja on nyt 17,4. Eli pitääkö mun nyt taas alkaa luulemaan et vielä tää alkaa sujua? ARGH!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti