Lahen kielen lyhyt oppimäärä

Mulle, tai oikeastaan mun vanhemmille pääs käymään muinoin semmonnen virhe, että jouduin  syntymään Helsingissä. Onneks ne melkein samoin tein älysivät virheensä ja tajusivat muuttaa Lahteen. Sen jälkeen mä oon asunut koko ajan Lahessa, jollei lyhyttä Hollolan harharetkeä lasketa muualla asumiseksi. Enkä mä kyllä ainakaan laske, sillä se Hollolassa asuminen on oikeestaan ihan sama kuin asuisi Lahessa. Hollolassa asuessani jonkun ulkopaikkakuntalaisen kysyessä asuinpaikkaani sanoin asuvani Lahessa. Miettikää nyt rehellisesti ite, jos Lahti ei olis Hollolan vieressä, niin ei siellä kukaan haluaisi asua. Oikeesti, eihän Hollolassa ole mitään, eihän sielä ilman Lahtea vois tehä mitään muuta kuin kasvattaa marsuja liiterissä pihanperällä tai muuten vaan kuolla ikävään.

Mutta, mutta eihän mun tarkoitus ollut tätä kirjoittaa Hollolaa haukkuakseni, todellisuudessa Hollola on ihan hyvä paikka asua, koska Lahti on siinä vieressä ja tarjoaa kaikki ihmisten tarvitsemat aktiviteetit. Oikeestaan mun piti kirjoittaa lahenkielestä. Nyt sinä Hollolalainen lukija joka sielä viisastelet että se on kyllä Hollolan murre,  niin ei muuten ole. Sen verran myönnettäköön, että kait siinä Hollolan murre on ollut pohjana. Hollolan murteessahan sanottiin D-kirjaimen tilalle L, kun taas lahenkielessä se D vaan jätetään pois. Siis jos joku tulee sulle sanomaan olevansa Lahlesta, niin voit sanoa sille et 

- Nyt vittu hyppäät siihe traktoriis ja lähLet ajelee Salpakankaan suuntaan, siitäki ajat vaan ohi, äläkä pysähLy enneku kirkolla. Siellä voit murtautua Hollitupaan, (kun ei se auki ole kuitenkaan), sisään päästyäsi käyt pöyLälle makaamaan ja oLottamaan että kuolema sinut korjaa, Se on nääs parasta mitä Hollolassa voi tehLä!"

No mutta vakavasti puhuen ja hollolalaiset unohtaen... Eukko usein nauraa mun puheelle ja sanomisille, vaikkei sillä olis paljo varaa, ku se on ite Porista. Olla porilainen! Sehän on kuolemasta seuraava olotila, tai no ehkä kolmas olotila kuolemasta hollolalaisena olon jälkeen. Kuiteskin eukko siis yks päivä kysy et: 

- Milloin sä oot muuttanut Lahteen?

- Kahen vanhana muutin.

- Hah. hah

- No mitä?

- Eihän kukaan muu kuin lahtelainen sano noin.

- Miten se sitten muka sanotaan.

- olin kaks vuotias kun muutettiin.

Toi keskustelu ja koko tää kirjoitus on oikeestaan Sami Jauhojärven syytä. Kateltiin telkusta 

naisten sadomasokisti-hiihtoja kun kuulin Jauhojärven sanovan "Kyllönen palashi raalle." Samihan on nykyisin lähes lahtelainen olkoonkin, että se asuu Hollolassa. Mä jäin kuuntelemaan sitä sen puhetta, että saisko siitä lahtelaisen? Nythän se puhuu Laplantia, jossa kylläkin D jätetään pois mutta H puolestaan pukataan vähän joka väliin. Se mikä mulla tossa Samin sinänsä mukavan kuuloisessa ja asiantuntevassa selostuksessa "osu korvaan" oli toi raalle! 

Hä? Miten toi pitää laheks sanoa? Mähän puhun automaattisesti lahtea, mut miten mä ton sanoisin, jos sanoisin sen ajattelematta asiaa? 

Mun piti kehitellä lause:

Tuon kohdan radasta minä hiihdän aina täydellä vauhdilla. 

Sama laheks:

Ton kohan raasta mä hiihän aina täyellä vauhilla.

Vai onko se noin?! Miten toi sana raasta kuullostaa musta vähän oudolta? Toisaalta mä voisin kysyä:

- kävelitkö lapsena koskaan junaraalla tai lähekkö luistinraalle. 

Mut sitte vähä vanhempana kysyin kaverilta et lähetäänkö illalla radalle, tai olikko viikonloppuna radalla? Jos nyt joku ihmettele mis oltiin, niin ei siel radalla mitään autonrattia pyöritetty, ainakaan toivottavasti, ennenminki sukat pyöri jaloissa, lakki päässä  tai joku pään sisällä.

Munhan piti oikein miettimällä miettiä semmosia sanoja, joihin sanoisin D-kirjaimen. Olinkin keksivinäni muutaman, oonko mä siis vieläkään lahtelainen?

Erisnimissä kun sanon esim. "se on Heidin asia", on kai pakko sanoo D, jos mä sanon se on Heitin asia, niin mitä heitetään? Rupeeko kohta satamaan kranaatteja? Toisaalta se on heiän asia kuullostaa enemmän lahelta kuin heidän asia.

Hammaslääkärissä otan puudutuksen... paitsi etten mä ota, ku ei se niin paljoo tunnu, mut joku ottaa. 

Koska mä olen pirtsakka pertsanhiihtäjä niin pitäis olla ladut, että mä lähtisin hiihtämään, tosin en menis sittekään ku ei oo suksia. 

Lopuksi:

 Lahteen tullessani olin vielä pieni poika, mutta nyt kaikki Lahen kadut ja kaupunginosat on tulleet tutuiksi. Vaikken ole syntyperäinen lahtelainen, mä oon Lahesta. Olen tänne juurtunut ja mikäli joskus lähen Lahesta niin Lahti ei lähe minusta. Todellisuudessa en edes sen viimesen matkan jälkeen lähe Lahesta, vaan jos tuhkani ripottellaan Hollolaan, niin tulen ensimmäisen tuulen mukana takaisin. Jos jollekulle jäi vielä epäselväksi, niin kotikaupunkini on Lahti eikä Lahe. En edes tiedä missä se Lahe on... Tai tiedänpäs lahe on housuissas, mutta ei kait siellä voi kellään muuta asua kuin Hollolalaisilla peltomyyriä.

OI LAHTI ON!